Jotka blogia ovat enemmän seuranneet, ovat varmasti jo huomanneet, etten ole ääriviivojen suuri fani. Esteettisestikään en aina oikein pidä ääriviivallisista kuvista, mutta itse tekeminen onkin sitten ihan mahdotonta. Silti kuitenkin piti kokeilla ihan vain siitä harhaluulosta, että voisin onnistua, olla nopeampi ja saada hienoa (erilaista) jälkeä aikaan.

Arvaatte varmasti lopputuloksen, mutta tässä se on vielä kehityskertomuksena:

Osa 1. Luonnostelu, eli ensimmäinen virhe.
“En mä millään jaksa etsiä nyt mallikuvia. Piirrän vaan jotain. Kyllä mä nyt aina sen verran osaan piirtää!”

Jep, näinhän minä toki. Ei ole tainnut kyllä suomenhevosta nähdäkään tuo mammutti. Hyvänä uutisena voi pitää sitä, että ei siihen ähellykseen ja tuskanhuokauksiin mennytkään kuin puoli iltaa.

Osa 2. Linet, eli se toinen virhe.
“Joo mähän teenkin nää linet vektoreina! Tosi hyvä idea! Ainakin osaan tehdä vektorikuvia!”
Ehdin piirtämään noin takapuolen ja hännän ylälinjan, kunnes tajusin, että käteni tärisee ihan jumalattomasti.

“No oho, en mä ehkä ookaan ihan niin hyvä. Jos siis ottaisi jonkun muun työkalun… Mikähän tää on… Näyttää kivalta, tehdään sillä.”

Pakko todeta, etten ole varmaan koskaan eläessäni piirtämisen yhteydessä nauranut niin paljon kuin näitä linejä tehdessä.  Käteni on ihan järjettömän tottumaton siistin viivan tekemiseen, en osaa käyttää mitään työkaluja ja kaiken kukkuraksi käyttöjärjestelmä ei tunnistanut piirtopöydällä kynänvetoja aktiivisuudeksi, vaan räpsi näytönsäästäjää vähän väliä päälle.

Lopputulos oli aivan huumaavan hieno. Mutta mitä muuta sieltä voikaan tulla, kun oli niin mahtava luonnos! Hännästä voinee ehkä päätellä meikäläisen joskus tehneen arabin tai toisenkin. Ja se siistiminen… Ai siis mikä?

Osa 3. Väritys, eli loogisesti katsoen kolmas virhe.
No, kun hienot linet on saatu aikaan, niin pakkohan niitä on värittääkin jotenkin. Paras tapa on valita jokin työkalu, josta ei ole koskaan kuullutkaan ja vaihtaa sen asetukset. “Kyllä se toimii!” Seuraavaksi valitsee hevoselle värin, jota ei osaa normaalistikaan tehdä ja toteuttaa sen ihan randomeillaa väreillä, jotka riitelevät toistensa kanssa.

Huomatkaa myös valtavan hieno taustasuunnittelu.

No, onhan se kiva, että on kivaa. Edes joskus.

Olin tällä viikolla kipeänä, joten ehti hieman taas koskemaan taidejuttuihin. Eipä siinä mitään, nyt oli oikein tuottava fiiliskin.

Kunnes siis tajusi, ettei mikään suju.

Ensimmäiseksi askartelin vanhoja tilaustöitä. Hidasta veivausta, eikä mitään edistystä tapahtunut. Päin vastoin, huonompaan ja huonompaan meni. Esimerkki yllä. Siis miksi on niin järjettömän vaikeaa saada digitaalisesti värejä ja siveltimiä toimimaan niin kuin haluaa? Miksi hitossa voikot eivät suostu olemaan etäisestikään voikon näköisiä?! Äh, tekee mieli oksentaa kun ei suju. Jos ei olisi pakko, en tekisi.

Toisekseen piti tehdä tulevaan näyttelyyn puuttuvia töitä/karsia olemassaolevista jotain kokonaisuutta. Miksi niistä ei löydy yhtäkään säällistä?

Vaikeaa, perin vaikeaa. Ärsyttää ihan mielettömästi se, että tekee mieli maalata kaikkea, mutta mikään ei vain suju. Mikään ei toimi haluamallani tavalla, enkä onnistu myöskään kokeilemaan mitään uutta: kaikki valuu samaan vanhaan ja samoihin ongelmiin.

• on kivaa maalata
• on ollut jopa muutama minuutti aikaa maalata
• värit on ihania.

Keskeneräisenä nyt siis ainakin edellä kuvattu kimo poni. Ihan hauskaa vaihteeksi tehdä jotain softimpaa.

Muissa keskeneräisissä kummittelee ainakin pari epäonnistunutta vesivärityötä ja muutama suunnitelma isommille maalauksille. Kaipaan todella öljymaalausta (no, oikeastaan onnistumista öljyvärein).

Ja muissa uutisissa kerrottakoon sen verran, että olen sopinut yksityisnäyttelyajan kesäksi. Ei mitään ideaa mitä aion laittaa esille, mutta haluan todella oikein paljon valtavasti tehdä jotain värikästä.

Pidempiä ja todella toivottavasti mielenkiintoisempia päivityksiä sitten taas myöhemmin.

Tästä viikosta ei ole kovasti kertomista jälkipolville. Olen yrittänyt taistella päällekaatuvaa vanhojen tilausten listaa aisoihin, ja hiljainen toive olisikin saada asiat suhteellisen jengoilleen tämän kuun loppuun. Katsotaan ja toivotaan.

Tämän postauksen kuvana on yksi roikkuva tilaus, new forest -ori, ruunivoikko (miksihän muuten teen koko ajan voikkoja?). Ponilla on ehkä vähän väärä ilme siihen nähden mitä pitäisi, mutta eiköhän se vähän korjaannu myöhemmässä vaiheessa. (Kuvassa töitä on tehty noin tunti.)

Muissa uutisissa sitten olisi se, että sunnuntaina on eka akvarellimaalauksen kerta. Olen täpinöissäni, etenkin kun kuulin Tampereelle tulevan JMW Turnerin näyttelyn syksyllä (!!!!! voitte vaan kuvitella mikä riemu ja hihkuminen täällä on ollut jo viikkotolkulla). Mieleen tuli taas hänen “minuutin vesivärinsä”, jollaisia niin haluaisin oppia tekemään. Tosin minun kohdallani pitää olla tyytyväinen jo “tunnin vesiväristä”, eiköhän se kaikille ole käynyt jo selväksi…

Sitten pyydettiin puhumaan tai pitämään kurssia jostain taidejutusta, esimerkiksi koulussa opituista jutuista tms. Toinen vaihtoehto olisi kai joku lyhytkurssi. Kiehtoisi, mutta pitää mietiskellä aihetta, jos sellaisen saisin. Puhettahan oli jostain ihan yleisestä tai linopainannasta, mutta mietitään.
Toivotaan, että onnistuu!

No, aloitetaan vasta ensi viikolla oikeasti, eikö niin?

Tämän viikon kuva ei teknisesti ottaen ole ihan valmis (ks. jalat, hyi kauhea!), mutta ajattelin nyt kuitenkin esitellä, kun ei parempaakaan ole tarjolla. Tämä kuva siis oli kokeilu siitä, millaista jälkeä tulee ilman mallikuvia. Quarter-ori, luulisin.

Ei kovin kummoista, jos saan sanoa. Selittyy ehkä miksen tee mitään ilman malleja.

Sen voisin viime vuodesta kertoa vielä, että aikomuksestani huolimatta en ole tekemässä syvällisempää yhteenvetoa. Lähinnä siksi, etten asettanut blogia avatessani sen suurempia tavoitteita tai muutakaan. Toinen syy taas on viime vuoden saldon hirvittävä masentavuus. Jotenkin olisin kuvitellut saavani enemmän (ja) parempaa aikaan. En oikein ymmärrä minne se vuosi ja kaikki innostus ideoineen katosi!
Tänä vuonna kaipaan ainakin perinteisiä medioita, josko se auttaisi.

Mutta tässä kuitenkin pieni vilkaisu yhteen keskeneräiseen. Valitettavasti kuva ei ole ihan tuorein versio, mutta se nyt sattui olemaan jo valmiina. Lisäksi olen tekemässä muutamaa muuta suomenhevosta, islanninhevosta, arabia sekä ratsuponia. Palataan asiaan tarkemmin niiden kanssa.

Kaiken hyvän lisäksi oli vielä hirveä into ja himo maalata! Mikä voisikaan mennä vikaan!

No, aika moni asia, näemmä.

Luku 1, se kauiten odottanut pitäisi jo vihdoin saada pois…“Teen nyt vihdoin tän roikkuvan loppuun, ei siinä enää paljon ole”, tuumi hän. Photoshop kauniiseen käteen ja kuva auki. Mustien sekoittelua, jalka-asentojen korjausta. Vihellellen hän lisää varjoa tuomaan syvyyttä. Sitten, täysin pyytämättä ja ilmoittamatta, saapuu kamala valaistuminen. Sehän on ihan kamala, eikä yhtään sellainen kuin piti. Blergh!

Hätä ei ole onneksi tämän näköinen. Urhea sankarimme ajattelee olevansa ovela kuin päivävuoroon siirtynyt kettu ja vaihtaa kuvaa.

Luku 2, jos et voi olla järjestelmällinen, ole ainakin nopea
“Tämä nyt ainakin on nopeasti valmis!” hän lohduttaa itseään. “Eihän tästä nyt puutu juuri mitään, katson vaikka leffan samalla ja siinäpä se. Sitten voi palata vähän vaikeampaan.”
Puoli tuntia myöhemmin näyttämölle astuu vanha tuttumme, pyytämätön valaistuminen.
“Hetkinen”, hän sanoo, “tässä on nyt jotain hieman pielessä”. Mitä, kas se ilmenee pian.
“Niin, tän piti olla voikko. Miksihän tämä näyttää nyt ihan shamppanjahallakolta?”

Seuraa masennus ja armoton ketutus. Kuitenkin vaaroja kaihtamatta seuraavana päivänä pääkärsijämme yrittää uudelleen onnistumista.

Luku 3, jos et voi olla edes nopea, tee sitten asiat luokattoman hyvin
“Ainakin voisi luonnostella yhden roikkuvan kuvan pois kuleksimasta”, tuumii päähenkilömme selvästi nöyrtyneenä. “Kovin monta juttua ei tässä voi mennä vikaan.”
Silti sieltä aina muutama varmasti perille löytävä ilmaantuu.
“Jalka-akselit, mitä ne on? Ai tummanpunaruunikko? Mikähän se näistä miljoonasta hevosesta oikeasti on… Ja miksihän puoliverisiltä katoaa kaulat aina jonnekin? Ei se mitään, piirretään pää yhdeksättä kertaa uusiksi.”
Pienet korjaukset täyttävät pimenevän illan. Lopulta ei ole enää muuta tehtävissä kuin iskeä väriä tuomaan jotain illuusiota oikeasti toimivasta suunnitelmasta, sulkea softa ja toivoa, että se menee läpi.
… paitsi että ne ketun sukat. Unohtuu aina.

Ja näin päättyy pieni tarinamme hyvistä aikomuksista. Tarinamme moraali ei liene epäselvä kenellekään.

Ei näin, ei todellakaan näin.

(Voisi edes nanonsa nanoilla kunnialla loppuun sen sijaan, että kirjoittaa turhia postauksia blogiin tai foorumeille. Mutta ei näemmä edes sitäkään.)

Mutta, sainpahan ainakin issikan valmiiksi. Senkin kanssa tuli sitä samaa ongelmaa, josta olen kärsinyt: jossain vaiheessa vain tökkäsee, enkä osaa ja sitten halua jatkaa. Jos tämä kuva ei olisi ollut tilaus, olen ihan varma, ettei itsekurini olisi riittänyt loppuunviemiseen. Ärsyttää!

Sen lisäksi sain tallenneltua suht kivan version liian kauan roikkuneesta kuvasta:
… vielä kun saa valmiiksi!

Muissa uutisissa

Joulutilaukset. Enää yksi slotti tarjolla! Jos on joku kiinnostunut, kannattaa ottaa yhteyttä.

Aletilauksia. Lisäksi otan muutaman (2-5 kappaletta? en ole päättänyt) tilausta koirista alennettuun hintaan. Haluan kasvattaa portfoliota ja harjoitella, ja kun koiria aina välillä kysellään, niin ajattelin laittaa tarjouksen. Hinnat ovat 10-50 prosenttia normaaleja tilauksia edullisempia. Toimintaperiaate on “sika säkissä”: mitä enemmän vapautta, sen halvemmalla irtoaa. Tekniikkaa/tyyliä saa toivoa, koon (tai maksimihinnan) voi määritellä.
Todennäköisesti tulen tekemään usemman version samasta aiheesta (= yhdestä koirasta), joista tilaaja saa valita haluamansa lunastettavaksi (ja jos sattuu useampi mieleinen, niin vaikka kaikki).
Kuvat teen slottien varausjärjestyksessä kun saan muun listani tyhjäksi. Kuvat menevät siis reilusti yli vuodenvaihteen (haluaisin sanoa maaliskuu). Kiinnostuneet ottakoon yhteyttä sähköpostitse kayhmk @ gmail.com.

Näyttelytyöt. Päätin, etten viitsi vaivautua. Aihe ei ole niin inspiroiva, en saa arvonäyttelyä meriittejä ajatellen, olen muuten niin kiireinen ja stressaantunut sekä tilauslistani on ruuhkainen. Ehkä teen yhden ajattelemistani töistä piankin, ehkä en koskaan mitään.

Käyntikortitkin pitäisi joskus saada aikaan… Vaikeaa, perin vaikeaa!

Ja lopuksi: Stockmannilla oli Hullut Päivät. Niillä oli maalauspohjia. Pohjia sai rahaa vastaan. Loput voitte arvata. Syvä huokaus.

No, näyttelytöitä pohjustin ja alusmaalasin. Ollaan tyytyväisiä siitä.

Tilauksissa ongelmoin arabin kanssa, se ylhäällä. Joskus kun tätä viimeksi tein (kesällä…) tajusin, että olin valottanut päin seiniä ja meni isosti uusiksi. Tässä kuvassa kaikki korjaukset ei vielä ole valmiina, mutta vähän jo parempi. Mallikuvaan verratessa näette varmaakin, että olen eksynyt vähän kauas. Mutta toivotaan, että saisin pian valmiiksi ja kelvoksi!

Issikoiden lomassa (3 kpl) bongasin foorumilta kyselyn piirtää moriesian. Oli pakko piirtää nopea luonnos (n. 20 minuuttia) ajatuksella “moriesian? jos laitan puolet friisiä ja puolet morgania, SE ON LOISTAVA.”. Huomautettakoon, etten ole koskaan ennen piirtänyt moriesiania saati morgania. Tulokset voisivat olla hieman paremmat jos olisin edes googlettanut. Mutta sanotaan vain “LOL” ja jätetään tämä tähän.

On with the show!

En ole juuri saanut merkittävyyksiä aikaan. Tai oikeastaan voinette sen päätellä yltä (ei ihan ajankohtainen kuva, mutta se nyt sattui olemaan valmiiksi tehtynä). Pidän väreistä, katsotaan kuinka lopulta käy.

Muissa uutisissa:

Kävin purkamassa taas yhden näyttelyn. Kaksi työtä (esillä oli 7) muutti uuteen kotiin, jesh!
(Päivitin aikaisemmin Myytäviä töitä, jossa on nyt jo pari ko. näyttelystä vapautunutta kuvaa. Loput pitäisi lisätä pikapuoliin.)

Aloitin akateemista piirtämistä. Oy vey, Singer Sargent I am not. Pitäisi oikeasti taas harjoitella hiilipiirtämistä. Ja mikähän siinäkin on, etten osaa tätäkään vähää piirtää istualtani? Pitää hankkia korkeampi teline, nyt meni työ ihan keturoilleen kun paperi oli liian alhaalla.

Päätin sulkea tilaukset vuoden lopussa ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Tahdon keskittyä omiin projekteihin, joihin minulla ei ole ollut juuri aikaa tilauksia tehdessä. Jos siis olet ajatellut tilata jotain, ota yhteyttä ja varaa aika! (Vanhojen asiakkaiden tilaukset ja tarjoukset toimivat normaalisti myös 1.1.2012 jälkeen.)

Aloitin loppuvuoden näyttelytöiden tekemisen. Siis fyysisen tekemisen: ideoita olen kerännyt jo maaliskuusta, pohjat pohjustettu ja sommitelmat suunniteltu.

Ideoita on ihan valtavasti. Tekee mieli tehdä montaa juttua ja kokeilla ainakin neljää muuta! Aika vain on vähän ongelmallista. Toivotaan, että ehdin tekemään viime vuodeksi suunnitteleman joulukalenterini. Se olisi oikeastaan ainoa “oma” projekti, jonka tänä vuonna haluaisin vielä tehdä.

Näiden lisäksi olen kovasti miettinyt ensi vuoden tavoitteita ja harjoittelukohteita. On varsin vaikeaa valita, mutta ainakin on kirkastunut se, että haluan blogata nämä asiat yksitoiskohtaisemmin ja selkeästi. Toisin kuin tälle vuodelle.
(Tänä vuonna tavoitteenmäärittelyn virkaa ovat toimittaneet “Blogin korkkaus” ja “2011 dedislista” — artikkelit linkittämättä, koska en halua, että menette niitä lukemaan! ;D Ei nyt sillä, että olisin jotenkin kaukana niistä asioista, ei mitenkään…)

Lupailin joitakin postauksia sitten kirjoittaa seuraamistani taideblogeista. Se juttu on työn alla, kuten myös aiheet mm. inspiraatiosta ja idealismista sekä useampi walkkis…

+ sitten jossain vaiheessa jaksan editoida blogin ulkoasun loppuun ja tehdä kaksikieliset postaukset/koko blogista kaksikielisen. Lupaan.