Kone on edelleen kuollut. Eipä siinä mitään, tuleepahan oikeasti keskityttyä enemmän ei-digitaalisten juttujen tekemiseen. Se on taas tänäkin vuonna yksi tavoitteistani (tarkemmin tavoitteita valoitan myöhemmin).

Mutta koska vuosi on jo näin pitkällä, otetaan ensimmäiset uudet kuvat! Yksi tavoitteistani on tehdä kaksi jonkinlaista muotokuvaa hevosista per viikko. Otin vuoden kaksi ensimmäistä viikkoa ihan tarkoituksella lomaa, joten ensimmäiset kuvat tein viikolla 3.

Aloitin nopeasti ja sen suurempia ajattelematta pienillä lämmittelytöillä:

Crescent & Moonie
A6, Crescent akvarellikynät ja puuväri, Moonie lyijykynä 2B

Että sellaista.

Koska olen omalaatuinen ihminen, tuohan innosti valtavasti.

Joten valitsin kiven.

Josta ajattelin tehdä 30 erilaista tutkielmaa.

Voitte arvata miten kävi.

Nämä ovat siis kaikki siitä viimekertaisesta samperin kivestä, eri kulmista. Ison kiven tein vasta myöhemmällä kerralla, tarkoituksellisesti, sillä pienten kivien kanssa tuli jo turhautumiskynnys täyteen. Että voi olla pieni esine vaikea!

Kivitutkielmien seuraksi aloitin myös valkoisen simpukankuoren tekemistä, mutta sen esittelen sitten kun edetään sen valmistumiseen.

Tässä vaiheessa kuitenkin yksi uusi työ. Selailin hevosblogeja ja erinäisten mutkien kautta törmäsin blogiin Täysiveristä elämää, jossa oli sattumalta piirrustuskisa avoinna. Voitte arvata, että selailupäiväni oli myös dedispäivä. Hevonen vain todella iski, aivan superkaunis (ts. komea!) ja tyylikäs.

Joten yötä myöten maalaamaan ja aikaa tuli tällainen väkerrys:

(öljy kankaallepingotetulle paperille, 20×20 cm)

Yllättävää oli, että ehdin mukaan ja että vielä voittokin napsahti kohdalle! Vau.

Vaikken olekaan tähän työhön oikein millään tasolla tyytyväinen, olen taas ajatellut enemmän sitä, että pitäisi pystyä maalaamaan enemmän öljyvärein. Ei se siitä helpotu vain itkemällä, pitää tehdä ja itkeä.

//edit. Unohtui se melkein tärkein: koneeni sanoi poks, joten nyt sormet ristissä toivon (ja itken tätäkin!), että saan kaikki vanhat ja keskeneräiset uudet digityöt takaisin. Voi miksi ei voi ihminen käyttää sitä Dropboxia!

Tällä toisella akvarellimaalauskurssin kerralla annettiin tehtäväksi maalata monimutkaisempi asetelma (= useampia erilaisia esineitä). Koska minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa mitä olisin halunnut tehdä (ja se ensimmäisellä kerralla himoitsemani korppikin oli niin vaikean oloinen), tein sitten sitä.

Täytyy sanoa, että harvoin tulee sellaisia epätoivon fiiliksiä kuin tällä kertaa. Inhoan vihreää ja sitähän tietty asetelmassa oli paljon. Pidin värien voimakkuudesta, mutten saanut niitä kääntymään paperille. Mokasin totaalisesti pohjasävytyksen. Sellaisia pieniä juttuja.

Lisäksi ärsyynnyin taas itseeni, kun on ihan pakko piirtää sillä siveltimellä. MIKSI? Ehkä minulla on liian pieniä siveltimiä (ja tällä logiikalla sittemmin olenkin asiaa korjannut: pamautin kertaostoksena 100 eurolla vesivärisiveltimiä).

No, aina ei voi onnistua. Ei edes joka 10. kerta, kuten vesivärimaalauksen kanssa toivoisi.

Teki mieli piirrellä jotain nopeaa ja käyttää pinkkiä vesivärikynää. Alas, alta löytyy työn tulos. Tämä oli tammikuun kuittaus pARTy-challengelle (@dA).

Ihan hauskaa skissailua, ja pidin lopputulokseen hakemastani talviponimaisuudesta, mutta taaskaan en osannut lopettaa ajoissa. C’est la vie.

(mallikuva © tragedyseen @ deviantart.com)

Valmiina työnä tilaus, jonka yritin saada valmiiksi jo viime kuun alkuun. Yritykseksi jäi lähinnä työkiireiden vuoksi.

Sinänsä ihan mukavuusalueen työ, että kyseessä oli lyijykynäpiirros ja aika perinteistyylinen sellainen. Ehdottomasti poissa mukavuusalueelta siksi, että kyseessä oli koirat. Nämä ovat valehtelematta ehkä kymmenes ja yhdestoista koira, joita olen ikinä elämässäni tehnyt. Siispä mallikuvat olivat ainoa käsitykseni, enkä suoraan sanoen vieläkään ymmärrä yhtään mitään esimerkiksi koirien persoonallisuuksien tulkitsemisesta.

Toisaalta kuitenkin erittäin onnistunut opettelutapaus. Media ja tyyli oli tuttua huttua, vaikka aihe perin vieras. Ehkä joskus opin siis lisääkin, kun maltan ottaa harjoittelun pieni askel kerrallaan.

(Kuvasta tulee myöhemmin paremmalla ajalla walkkiksentapainen kuvasarja alusta lopetukseen. Tähän työhön tulee vielä muutamia korjauksia, sillä en ole siihen ihan tyytyväinen ja tilaaja halusi lisättävän koirien nimet.
Kuvassa vähän hassu rajaus, kun ei mahtunut skanneriin kokonaisena. Lyijykynä, 24×32 cm.)

Ensimmäiseksi, kuvattomana päivityksenä voin hehkuttaa korjanneeni vanhoja valmiita kuvia. Hieman harmittaa niitä katsellessa kuinka olen laiska: voisi kerralla tehdä hienoksi ja loppuun. Toisaalta se on ihan ajankäyttökysymyskin…

Toiseksi sitten vihdoinkin varmaan kaksi kuukautta kesken ollut testityö.

(mallikuvan ottanut KLM. @ kalmanen.deviantart.com)

Gessottu MDF, jonka päällä ohut kerros akryyliä, jonka päälle sitten vesivärejä. Jo pidempään olen miettinyt tarttuuko vesiväri akryylimaalin päälle (jos siis tarvitsee tehdä korjauksia yms.). Tarttuuhan se, mutta olisi pitänyt vaivautua säätämään fiksatiivin kanssa tietyissä tilanteissa. No, kuten kuvalaadusta voi päätellä, lopetin myös aika lailla “kesken” koko projektin.

En voinut etukäteen kuvitellakaan kuinka järjettömän vaikeaa maalausta on kontrolloida. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalta osin ongelma kääntyi kahteen seikkaan: vääränlaiseen siveltimeen ja liian kovaan (= ei-imevään) pohjaan. Voisin kuvitella homman toimivan paljon paremmin kovahkon paperin kanssa.

Plussan puolelle voisi puolestaan kirjata erityisesti taustakäytössä superhienot efektit. Värit levisivät ja sekoittuivat todella hienosti, vaikkakin arvaamattomasti. Hieman lisää kärsivällisyyttä ja paremmin mietittynä tulisi varmaan todella upeita töitä! Pidin myös hevoseen tulleesta tekstuurista, vaikka muuten hevonen menikin aika lailla pilalle värien huonon valinnan vuoksi.

Jatkossa pitää muistaa jättää mahdollisimman vähän ylimääräistä valkoista! Vesiväreillä on todella vaikea peittää siististi akryylissä sattuneita alue-mokia (ks. harjalle varatun vaalean alueen ja taustasävytyksen rajat…). Pitää myös selvittää miksi vesiväri ei tarttunut kaikkialle pohjaan tasaisesti.

Kaikkenansa ihan kiva kokeilu, vaikka tulos ei kovin kummoinen ollutkaan.

Viimeinen esiteltävä kuva tälle viikolle olisi sitten ikivanha lyijykynätyö, jonka vihdoin jaksoin varjostella loppuun. Vihdoin, vihdoin. Tosin skannaus taitaa valehdella hieman mm. taustan tummuudesta…

Tällaista.

• Samalla voisin kertoa, että kuvailmaisun postauksissa on hieman ongelmaa, koska olen unohtanut kuvata… Tulossa on ainakin grafiikasta kaksi kappaletta heti kun saan asiat järjestykseen. Maalauksen postauksissa olen hieman kahden vaiheilla, koska en vielä haluaisi esitellä päätöitä.
• Studio-postausta ei tule, koska en ole ollut studiolla. Tämä kommentti ehkä vaatii parikseen seuraavan hymiön: :’(
• Akvarellikurssipostaus tulee ensi viikolla, jos nyt voisi muistaa valokuvata työnsä. Geez.

Päästään kuitenkin asiaan!

Tällä viikolla (sunnuntaina) oli ensimmäinen kerta akvarellimaalauskurssia. Hieman hirvitti, että kaikki muut siellä on jotain ylinipoja näpertelijätaiteilijoita, jotka ovat harrastaneet vesivärejä 20 vuotta ja että itse kämmäilen ja jään opettajan silmätikuksi. Itse asiassa oli varsin rentoa, ehkä vielä jossain vaiheessa opinkin jotain.

Aloitin rohkeasti fasaanin maalauksella. Se nyt vain kutsui superihanan violetin värisen rintansa kanssa koko alkujohdannon ajan, joten pakkohan se oli yrittää.

(Pahoittelen syvästi kuvalaatua, ihan hirvittävä. Pitää ottaa parempi. Katsokaa isona, jotta kuvassa on jotain järkeä.)

Mittasuhteethan on ihan ties mitä, mutta laitoin ihan piruuttani, kun teki mieli maalata vain mahaa. Ei siis ollut näköhäiriö, älkää pelätkö.

No, eipä siitä sen enempää. Muuten tällä viikolla valmista ei ole kuin ikivanha arabi. Itse asiassa luulinkin jo postanneeni sen valmiina, mutta en kai sitten. Tällä viikolla korjasin pari pientä juttua, joten täyttää hyvin tämän viikon postausta.

Ensi viikolla toivottavasti noita valmiin rajalla roikkuvia töitä sitten isompikin pino valmiissa.

Kyseessä on iänkaiken vanha puuvärein tehty poni, josta nyt lopulta ei sitten tullut huikea menestystarina. Sarjassa “ihan kiva”, mutta puuväriongelmat ja tekniikkani puutteet yhdistettynä kyvyttömyyteeni saada skannerin avulla mitään esityskelpoista estivät sen suuremman menestyksen.

No, laitetaan tämä harjoituksen nimiin ja jatketaan.

(Ponissa mallina käyttämäni hienon valokuvan on ottanut Caserta-stock @ dA.com.)

——

Huomenna sitten suuntaan maalaustapahtumaan demoamaan maisemamaalausta (tulee olemaan tavalliseen tapaani värikästä kiveä/kalliota). Siitä postaus, ja mahdollisesti myös videota, loppuviikosta.

Aluksi en ollut oikein kiinnostunut, sillä en tiennyt hirveästi posliininmaalauksesta. Paitsi, että se on hankalaa, joten pari tuntia vaikutti vähän hölmöltä. Lahjonta ja kiristys kuitenkin ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi suostuttelukeinoiksi, joten nimi oli listassa ja sinne piti mennä.

Pajassa opeteltiin tekemään tavallisia siveltimenvetoja, erityisesti “pilkku”-vetoja, pienellä pyöreällä siveltemellä. Tältä sivulta löytyy hyvät kuvat opetelluista vedoista. Noin tunnin harjoittelun jälkeen (mukana myös mm. värin valmistusta ja muuta valmistelua) maalattiin oma aihe lautaselle. Itse valuin toki kohti artdecomaista soihtusommitelmaa (itse sekoitettu punainen ja ruskea!). Ei liene tulleen yllätyksenä kenellekään…

Yllä siis elämäni ensimmäinen kosketus posliinimaalaukseen ja taitoni noin tunnin merkin kohdalla. Sanotaanko, ettei kummosta, mutta kehityskelpoista. Minua neuvonut opettaja oli varsin kannustava ja yritti houkutella kursseille. Kuulemma minusta saisi oikein Tekijän, kun vain alkaisin harrastamaan…

Itse asiassa mietinkin lähteväni kurssille, muttei näin keskellä kautta enää kannata. Ensi vuonna ehkä.

Etenkin siksi alkoi kiehtomaan, kun luin taas taidekirjoja. Kimmo Pälikön “Kuvan tekeminen” -sarjan (luettavissa kokonaan verkossa osoitteessa http://www.kp-art.fi/artbook/, suosittelen!) ”Teoria ja tekniikka” -osassa puhuttiin posliinimaalauksesta. Siis ihan oikeasti! Sivulla 232 sanotaan seuraavaa:

Posliinimaalaukseen yhdistetään usein vain lautasten ja posliiniesineiden koristelu. Uusien maalausaineiden, ja menetelmien myötä mukaan ovat enenevässä määrin tulleet myös laatoille maalatut taulut, jotka kehystetään tavallisten taulujen tapaan.

Kyllä, ensimmäisen lauseen allekirjoitan. Toinen virke… TAHTOO, count me in! Ehkä siis jo ensi vuonna posliininmaalausta minullekin?

(Pahoittelen taas huonoa kännykkäkamerakuvaa.)