Mutta nyt voisi mainostella, jos sattumalta joku vielä lukaisee!

Koska tilin pohja näkyy yllättävän lähellä, tarjoilen nyt mahdollisuutta muutamaan joulutilaukseen. En edelleenkään ota vastaan muita tilauksia (paitsi koiratarjous, josta ei nyt lisää), joten nyt olisi aika harvinaista herkkua tarjolla.

Joulutilaukset ovat siis nimensä mukaan joululahjaksi soveltuvia. Joko omalle seinälle tai lahjapakettiin. Taide on lahja, joka sopii kaikille, myös sille jolla on kaikkea. ;)

Mitä sitten saa? No, mitä vain, oikeastaan. Eläimiä, ihmisiä, maisemia… Kynäpiirroksia, pastellitöitä, öljy- ja akryylimaalauksia, vesivärikuvia… Kuvituksia, muotokuvia. Mallikuvista tai muuten.
Mitä ei saa? DIGITAALISIA. (Maalauksen/piirroksen digitiedostona kyllä.)

Tilaa pian, joulu saapuu ja paikkoja on _erittäin_ rajatusti. Tilaukset vain sähköpostiin stiinu365 @ gmail.com.
Tiedustelut tähän tai sähköpostitse.

Hinnasto karkeasti seuraava:
1) A5 luonnos/tutkielma 5 euroa postikuluineen
2) A4 luonnos/tutkielma 10 euroa postikuluineen
3) n. A6/postikorttikoko 10 euroa postikuluineen
4) 4×6″ maalaus paneelille 15 euroa postikuluineen, pienet maalaukset kankaalle (n. A5 ja pienemmät), maalaukset/puuvärityöt n. A5-A4
5) n. A4 30 euroa postikuluineen
6) n. A3 50 euroa postikuluineen
7) keskikokoiset (n. A4-40×50 cm) maalaukset galleriapaneelille 60 euroa postikuluineen

Jos jokin kiinnostava ei ole listassa tai et ole varma mihin jokin kuuluu, kysy tapauskohtaisesti.
Odotan 50% maksua luonnoksen hyväksynnän yhteydessä.
Tarvittaessa voin paketoida joulupaperiin ja laittaa kuvan suoraan lahjan saajalle, tilaajan viestillä. Voit myös tilata kuvan ja antaa “lahjakortin” lahjan saajalle.

Esimerkkejä hinnaston kuvista:
1) ja 2): http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … nella3.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … etch13.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … img080.jpg
3): http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … g021da.jpg
4): http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … G_0344.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … G_0348.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … img047.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … g008dA.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … 1/elmo.jpg
5) ja 6) (tosin malli A4): http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … sample.jpg
7): http://stina.pic.fi/kuvat/f81307e09555e … f.jpg/full

Lisää ja muunlaisia voi taasen selailla blogista.

Rakastan linopainantaa. Rakastan uusia linoalustojani. Rakastan noita uusia värejäni.

Rupean isona tekemään pelkästään linoja. (No, ehken. Masentaa. Kadehdituttaa.)

Olen halunnut jo pitkään tehdä sarjakuvaa.

Ei sillä, että olisin pitänyt asian jotenkin hirveän salassa. En muista, olenko kuitenkaan avoimesti sitä tämän blogin puitteissa todennut.

Totuttuun tapaan tästäkin vedetään näyttelykokemus. (Vaikutan älyttömän kultturellilta, eikö totta?)
1.4.2011 oli Vapriikissa kutsuvieraille näyttelyn “Ottopoikia ja työläistyttöjä” avajaiset. Pelkästään kutsukortti oli ihana, joten voitte olettaa, että riemusta kiljuen raahauduin paikalle, vaikka seuralaiseni oli tällä kertaa vastahakoinen. (Mutta kuinkas kävi? Kyllä, en ole avajaisista ostettua kirjaa nähnyt vielä kertaakaan, kun se on jollakin muulla luettavana edelleen… Ja siinä oli jopa supersöpö possu omistuskirjoituksessa!)

Mikä mielestäni on kaikkein vaikeinta sarjakuvissa, etukäteissuunnittelun lisäksi, on tehdä kohteista tismalleen samannäköiset. Eli henkilö A ruudussa 9 on tismalleen samannäköinen kuin ruudussa 19, vaikka toinen on sivulta ja toinen edestä. Ja jos tässä epäonnistutaan, niin ainakin riittävän tunnistettavissa, eikä missään tapauksessa henkilön B näköinen. Näissä sarjiksissa asia oli onnistunut, ei siinä mitään, mutta millä tavalla! Kuvat näyttivät kovin rennoilta ja jollakin tapaa pehmeiltä, vaikka niissä oli elävyyttä ja yksityiskohtia. Aloin miettimään, että olenkohan yrittänyt lähestyä ongelmaani väärästä suunnasta yrittäessäni pelkistää, tasoittaa ja “asettaa muottiin” piirroksia ja hahmoja. Että jos pitäisikin vaan kokeilla jotain “maalaustyylisempää”…?

No, mene ja tiedä. Pitää kokeilla.

Mutta sitä ennen pitää ottaa ja näyttelyn nuuskimisien lisäksi lukea ohjeita ja kirjoja täikamman kanssa lävitse ja opetella suunnittelmaan ruudut etukäteen. Tiedän, että nyt sarjikseen tulee tasan 47 tai 53 ruutua, mutta minkä kokoisia ja montako sivulle… Mistä muka sellaiset tietää ennen kuin on piirtänyt? Magiaa, sanon minä.

Otan siis mielelläni vastaan vinkkejä sarjakuvien tekemiseen. Ja samalla esitän julkisesti kiitoksen tästä näyttelystä. Toivottavasti mahdollisimman moni sarjiksista vähääkään kiinnostunut kävi paikalla. Todella mielenkiintoinen katsaus (erään) sarjiksen syntyyn!

En nyt tarkoita mitään mestariteoksia tai mitään tiettyä tyyliä. Samoin en tarkoita “katsojanäkökulmasta” hyvää teosta (siis sellaista, joka vaikuttaa jollain tavalla, herättää katsojassa jonkin fiiliksen tai ajatuksen). Haen niin pientä juttua kuin kaupallisesti/näyttelykelpoisuudessa hyvää. Mitä jyryttäjä katsoo? Entä galleristi? Ihan tarkkaan, ei vain “jotain persoonallista”, “jotain, mikä erottuu joukosta” ja muita tavallisia vastauksia. Kyllähän kai ainakin jokin pohjakriteeristö on olemassa?

Tosin, en ole tietenkään mitään NEWAn teoksia tai Amandan töitä nähnyt livenä, vain kuvissa. On vaikea sanoa kuinka paljon tämä vaikuttaa ja miten esimerkiksi kehystys yms. on muuttanut töitä. Mutta (netti)valokuvatkin ovat siitä jänniä olentoja, että niissä aika hyvin toteutuu “kolmen tason katse” (eli teoksen pitää olla kiinnostava katsotaan sitä huoneen toiselta puolelta, normaalilta etäisyydeltä tai nenä kankaassa kiinni). Luulisi senkin merkitsevän jotain.

Silti tutkiessani NEWAn galleriaa, en voinut olla miettimättä sitä, miksi jokin työ on hyväksytty ja jokin toinen ei. Mikä siis tekee hyvän taiteen?

Mielestäni NEWAn galleriasta ei voi noin yksiselitteisesti sanoa, että kaikki työt ovat teknisesti (hyvin) korkealaatuisia. Itse asiassa törmäsin pariin, joiden kohdalla yritin miettiä miksi taitelija oli tehnyt asian näin sen sijaan miten itse olisin tehnyt: mitä ilmeisemmin työ oli katsottu onnistuneeksi ja “hyväksi” laajemmaltikin, vaikka minun silmääni sellaiset ovat epäonnistuneita.

Lisäksi itse olen erityisesti viime vuosina kokenut, että olen teknisesti suhteellisen taitava (vaikka liian laiska näyttämään sitä kaikissa kuvissa!), mutta ongelmani on tyylissä, sisällössä, ns. “messagessa”. Että en saa kuvia puhumaan katsojalle. Ilmeisesti olen kuitenkin pahasti väärässä, jos kerran minua vähintään yhden portaan parempi taitelija katsoo olevansa teknisesti jäljessä näyttelyyn vaadittavasta tasosta. Samoin mielestäni kaikki NEWAan hyväksytyt työt eivät olleet aihevalinnaltaan tai sommittelultaan erityisen kiinnostavia tai onnistuneita — herää kysymys tarvitseekokaan välttämättä? Ehkä onkin olemassa jokin dokumentaaritaiteilijan kategoria, joka olisikin minulle se oikea. Tai ehkä en oikeasti vain ymmärrä.

Olisi helpompi pyrkiä johonkin, kun tietäisi minne on menossa.

Näistä sekavista ajatuksista huolimatta minulla on muutaman viimeisen kuukauden aikana herännyt ajatus ja halu kokeilla.

Mutta millaisella työllä? Ja uskallanko?

Jokainen varmaan voi myöntää, että hyvä taide vaatii aina katsojan. “Hyvä” voi siis joissakin tapauksissa olla vain esillä oleva työ. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää uskaltaa ja yrittää. Jää siis vain yksi kysymys:

Mitä on se sellainen “tarpeeksi hyvä taide”, että pääsee esille ensinnäkään?

Eli Pablo Picasson sanonta “toiset taiteilijoista muuttavat auringon keltaiseksi täpläksi, toiset taas muuntavat keltaisen täplän auringoksi”.

Voitte arvata millainen itse haluaisin olla.

Olen kyllästunut tylsiin ja likaisiin väreihini. Latteisiin kuviini. Haluan väriä, haluan valoa ja paljon valkoista!

Lupasin tehdä seuraavaan näyttelyyni jotain värikästä. Mitä, en tiedä. Mutta olen jo monta kuukautta kerännyt kokoelmaa punaisista, oransseista ja keltaisista. Ehkä joskus.

Tätäkin listaa muokkaan ja kommentoin vuoden edistyessä. Lista on pääpiirteissään kirjoitettu ja suunniteltu joulukuussa 2011.

“OTAN VAKAVASTI”

Päätemana voisi pitää tätä lausahdusta. Olen liian laiska, olen liian ailahtelevainen. Kun on jotain muuta kivaa tekemistä, helposti ajattelen, että ehtiihän sitä maalata huomennakin. Ja sitten kaikki tietää miten käy. Kyllä, ihan kuin viime vuonna.

Siispä tänä vuonna haluan saada jotain aikaan. Tänä vuonna lupaan oikeasti työskennellä silloin kun on sen aika ja saavuttaa jotain.

Koko ajatusmaailma tiivistyy tähän listaan:

• ilmoittaudun vähintään yhdelle kurssille (jos useammalle, niin vähintään yhdelle vesivärikurssille)
  suoritettu: studio, kuvailmaisu, akvarelli, akateeminen piirtäminen, maalauskurssi ja plein air (kevätkausi)
• kaksi kilpailuosallistumista (esim. Expose ja HH)
• kaksi yhteisnäyttelyä, yksi oma
• erityisesti tilaustöiden hinnat suhteellisen järkevälle tasolle (tuntihinta ylös -> minimipalkkakin 8 e/h!)
  Osittain tarpeeton, sillä tänä vuonna en juuri ajatellut tilaustöitä tekeväni.
• käyn akateemisessa keväällä ainakin kuusi kertaa
• pidän blogille säännölliset julkaisupäivät (ke ja su? VV ja KK)
• harkitsen toiminimen perustamista
• jäsenyyksiä mahdollisesti kansainvälisesti?
• enemmän perinteisiä, vähemmän digitaalisia töitä
• etsy-kaupan harkitseminen: etenkin jos paljon (pieniä) töitä
• blogin muuttaminen kaksikieliseksi (vihdoin!)
  aloitettu
• käyntikorttien tilaus VIIMEIN

TALOUDELLINEN

• menot 800 euroa (sis. ilmoittautumiset, osallistumiset, jäsenyydet, materiaalit)
  helmikuun tilanne: n. 600 euroa kulutettu — ei siis tule riittämään!
• tulot 500 euroa (myynti lähinnä)
  helmikuun tilanne: 15 euroa

PROJEKTIT

Teen mielelläni paljon erilaisia projekteja, ja ilman niitä ja tilaustöitä olisinkin jatkuvasti hukassa ideoiden etsimisen kanssa.

Tämä osio on ehkä kaikkein epärealistisin, sillä arvioin aikani ja aktiivisuuteni aina yläkanttiin. Lisäksi lista on tehty aikana, jolloin minulla ei ollut kuin yksi osa-aikainen työ ja hyvin kevyt opiskelutaakka: nykyinen tilanteeni on radikaalisti muuttunut.

• yksi daily-sarja
• kaksi (pientä) kuvaa/viikko -sarja (esim. ACEO)
  todennäköisesti noin parin kuukauden tai puolen vuoden projekti (kun tilaustyöt enimmäkseen poissa alta)
• aloitan pitkäaikaisen projekti-ideani toteutuksen (hevosaihe)
• neljä suurempaa työtä (öljy)
• osallistuminen erilaisiin yhteisöhaasteisiin: Virtual Paintout, pARTy, kahdenväliset haasteet…
  vaatii etsiskelyä ja/tai haastekavereiden rekrytointia
• “body of work” suunnitteluun
• vuoden materiaali: (ei vielä päätetty; mahdollisesti vesivärit)
• vuoden aihe: (ei vielä päätetty; mahdollisesti kissat)

Tehdessäni ylläolevaa yhteenvetoa huomasin surukseni kuinka hirvittävän tylsiä töitä olen tehnyt. Missä on hienous, missä monimutkaisuus, missä on näkemys? Vuodessa 2012, toivottavasti.

Torstaina 17.3. oli Tampereella kutsuvieraille Ladyn tyyli -näyttelyn avajaiset. En ollut hirvittävän innostunut lähtemään, kun en filistealaisena tajunnut mistä näyttelyssä oli kyse (eli kutsukortin informaatio ei minulle riitä!).

Olen todella iloinen, että menin!

Näyttelyhän on Lady Ostapeckin kuvista ja Haiharalle lahjoittamistaan puvuista koottu. Itse Lady on amerikansuomalainen 93-vuotias (!, Lady oli itse paikalla) valokuvaaja, joka pukee kuvattavansa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen vaatteisiin, ympäristöihin ja rooleihin. Klikatkaa linkkiä ja tutkikaa, on sen arvoista! Jos siis ette ole vielä törmänneet.

Näissä kuvissa todella näki sen, kuinka voi lisätä vaikka kuinka paljon kauniita asioita pieneen tilaan ilman, että tulee sekava tai tylsä kokonaisuus. Historiallisista puvuistahan olen pitänyt kersasta asti, nykyään ihastus suuntautuu enemmän 1910-1930 -lukujen muotiin, joita oli myös esillä ihanat esimerkit.
(Näin aihetta sivuten: olenko se minä vain, kun ennen kaikki esineet olivat niin paljon kauniimpia? Samaa huokailen aina kun katson tv-sarjaa “Upstairs, Downstairs” [suomeksi Kahden kerroksen väkeä ?] ja sitä nyt tulee aika tiiviisti katsottua…)

Tunsin itseni jotenkin oudosti inspiroituneeni. En osaa tarkkaan sanoa miksi. Kävisikö jokin seuraavista?

1) Oli ihanaa nähdä kauniita asioita pelkkien symbolististen tekotaiteellisten yhteiskunnallisesti muka merkittävien ja ties minkä ns. nykytaiteen sijaan. Henkilökohtaista, kaunista, pieniä hetkiä.

2) Oli lohdullista kuulla ja nähdä se ajatus, että aikaa on. Monessakin yhteydessä näyttelystä puhuttaessa on sanottu, että luova voi olla ties kuinka kauan.

3) Vielä lohdullisempaa on se, että oman juttunsa voi löytää ihan sattumalta ja missä vain. Lady löysi kameransa ja tyylinsä sattumalta kirpputorilta. Tiedä josko löytäisin siis omani vaikka ensi viikolla junassa!

Uskon, että tulen käymään näyttelyssä vielä ainakin pari kertaa. Nyt olen käynyt jo neljästi avajaiset mukaanlukien. Haluaisin kovasti ottaa mukaan kyniä ja papereita ja ihan vain katsoa yksityiskohtia ja piirtää. (Ja samalla voisi katsoa sen Tampere 1918 -näyttelyn vähän paremmin kuin tähän asti.)

Aluksi en ollut oikein kiinnostunut, sillä en tiennyt hirveästi posliininmaalauksesta. Paitsi, että se on hankalaa, joten pari tuntia vaikutti vähän hölmöltä. Lahjonta ja kiristys kuitenkin ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi suostuttelukeinoiksi, joten nimi oli listassa ja sinne piti mennä.

Pajassa opeteltiin tekemään tavallisia siveltimenvetoja, erityisesti “pilkku”-vetoja, pienellä pyöreällä siveltemellä. Tältä sivulta löytyy hyvät kuvat opetelluista vedoista. Noin tunnin harjoittelun jälkeen (mukana myös mm. värin valmistusta ja muuta valmistelua) maalattiin oma aihe lautaselle. Itse valuin toki kohti artdecomaista soihtusommitelmaa (itse sekoitettu punainen ja ruskea!). Ei liene tulleen yllätyksenä kenellekään…

Yllä siis elämäni ensimmäinen kosketus posliinimaalaukseen ja taitoni noin tunnin merkin kohdalla. Sanotaanko, ettei kummosta, mutta kehityskelpoista. Minua neuvonut opettaja oli varsin kannustava ja yritti houkutella kursseille. Kuulemma minusta saisi oikein Tekijän, kun vain alkaisin harrastamaan…

Itse asiassa mietinkin lähteväni kurssille, muttei näin keskellä kautta enää kannata. Ensi vuonna ehkä.

Etenkin siksi alkoi kiehtomaan, kun luin taas taidekirjoja. Kimmo Pälikön “Kuvan tekeminen” -sarjan (luettavissa kokonaan verkossa osoitteessa http://www.kp-art.fi/artbook/, suosittelen!) ”Teoria ja tekniikka” -osassa puhuttiin posliinimaalauksesta. Siis ihan oikeasti! Sivulla 232 sanotaan seuraavaa:

Posliinimaalaukseen yhdistetään usein vain lautasten ja posliiniesineiden koristelu. Uusien maalausaineiden, ja menetelmien myötä mukaan ovat enenevässä määrin tulleet myös laatoille maalatut taulut, jotka kehystetään tavallisten taulujen tapaan.

Kyllä, ensimmäisen lauseen allekirjoitan. Toinen virke… TAHTOO, count me in! Ehkä siis jo ensi vuonna posliininmaalausta minullekin?

(Pahoittelen taas huonoa kännykkäkamerakuvaa.)

Tänään kuitenkin kävin akateemisessa piirtämisessä. Singer Sargent I am not, vieläkään.

Silti olen toisaalta todella iloinen ja tyytyväinen tähän päivään, toisaalta taas pelottaa ja ärsyttää. Menin sillä ajatuksella, että teen Jotain Hienoa, kun kerran viimeksi oli niin hirveää, enkä ole ehtinyt sen ekan kerran jälkeen käydäkään erinäisistä syistä (yksi niistä on laiskuus, jos arvasitte). Aikaa oli neljä ja puoli tuntia.

No, istuin paikalla noin vartin. Otsikkokuvassa keskellä näkyvästä kipsistä sain aikaan tämän:

Olen todella tyytyväinen. (Vaikea ehkä päätellä näin hirveän huonosta kuvasta.)  Viiva oli luonnollista ja se tuli helposti. Mielestäni ihan muodossakin, vaikka selkeitä korjattavia paikkoja. Mutta se keveys ja helppous, millä tämän sain… Ja tosiaan pitkälti alle vartissa. Hyvä minä! Tämän haluan pitää.

Se pelottava puoli sitten: mielestäni työ oli tässä vaiheessa valmis. En taaskaan uskalla jatkaa! Tiedän, että en enää tämän vaiheen jälkeen löydä sitä hetkeä, jolloin työssä ei ole enää mitään lisättävää eikä mitään poistettavaa, vaan sorrun liian helposti ylityöstämiseen.
Tarkoittaako tämä siis sitä, etten voi edetä ylläolevasta? Vai onko se vaan hiilitaitojeni unohduksesta kiinni? (En ole tehnyt mitään järkevää hiilellä varmaankaan ainakaan viiteen, ehkä jopa kymmeneen, vuoteen.)

Akateemisen piirtämisen lisäksi sain itseäni niskasta kiinni ja osallistun maalaustapahtumaan 3.11. Käyn demoamassa akryylimaaleilla “jotain”, todennäköisesti maisemaa. Katsotaan lähempänä.

15.11. olisi piirustuskilpailudedis, haluaisin osallistua, vaan en tiedä millaisella työllä jne. Saakohan osallistua useammalla kuin yhdellä?

Muuten sitten taas tilauksia etiäpäin, pinopostauksia ja walkkiksia luvassa toivottavasti nopeammin kuin voitte uskoa!