Due to acute need for funds I’m offering a couple of Christmas commissions this year. That is to say, if you need a present for anyone (even someone who has everything) or just want some pretty things for yourself, read further!

Please note that overseas deliveries need some time, so the deadline for is extremely narrow.

Only traditional works available, examples of prices (all including shipping to Finland, or a percentage of overseas shipping):
1) A5 sketch/study 5 euros
2) A4 sketch/study 10 euros
3) ca. A6/postcard size 10 euros
4) 4×6″ painting on panel 15 euros, also small paintings on canvas (ca. A5 and smaller), paintings/coloured pencil works ca. A5-A4
5) ca. A4 30 euros
6) ca. A3 50 euros
7) mid-sized (ca. A4-40×50 cm) paintings on gallery panels 60 euros

Examples of previous work here on my blog.

Contact me for details. (stiinu365 @ gmail.com also works)

I love lino printing. I love my new lino blocks. I love those lino colours.

When I grow up, I’ll do only linos. (Well, maybe not. Depressing. Jealousness.)

(Pablo Picasso)

Go ahead and guess which kind I’d like to be.

I’m rather tired of my dull and dirty colours, my flat paintings. I crave for more colour, light and a lot of white!

I promised to do something colourful for my next exhibition (in a few months). Have no clue what, but I’ve been into bright reds, oranges and yellows for months. Using them is a completely new hurdle, but some day…

I will be modifying and commenting this list throughout the year. The list is outlined and written in December 2011.

“TAKING IT SERIOUSLY”

This line is my main guideline for this year. I’m too lazy, I’m too flaky. Whenever there’s something more interesting to do, I’ll think I’ll have time to paint tomorrow. And you know what happens. Hello, 2011 again.

So, this year I really want to make something. This year I promise to work when it’s time and achieve something.

The mindset could be condensed into this list:

• I will take part in at least one course (and if more, at least one of them watercolour one)
  Done: studio, visual expression, watercolour, (academic drawing), painting course and plein air (Spring term)
• two submissions for contests (f.ex. Expose and ‘HH’)
• two group shows, one solo
• raising especially the prices of commission to a reasonable level (price per hour up -> even the minimum wage is nearly 8 euros per hour!)
  Somewhat irrelevant because I wasn’t planning on taking many commissions this year.
• I will go to academic drawing classes at least six times this Spring
• have regular posting dates for the blog (Wed and Sun? WF and WW)
• think about setting up a business
• art society memberships even internationally?
• more traditional works, less digitals
• think about setting up an etsy-store: especially if plenty of (smaller) works
• transform the blog to be bilingual (finally!)
  Started.
• calling card order FINALLY

FINANCIAL

• outlay 800 euros (incl. course fees, memberships, materials, jurying fees)
  in February: ca. 600 euros spent — grossly underestimated!
• income 500 euros (sales mostly)
  in February: 15 euros

PROJECTS

I really enjoy taking up different kinds of projects and without them and commissions I would be perpetually at loss with coming up ideas.

This section may very well be the most unrealistic one for I tend to overestimate my time and activity. In addition this list was made during time when I didn’t have anything but a part-time job and very light studying schedule: my current situation is a world apart.

• one daily series
• two (small) works per week series (f.ex. ACEO)
  Most likely lasting a couple of months to a half year (when my commission backlog has been cleared).
• start producing things for my long-standing project idea (horses)
• four larger pieces (oils)
• taking part in different community challenges: Virtual Paintout, pARTy…
  Needs researching and/or recruiting of fellow challengees.
• “body of work” into planning
• material of the year: (not yet decided; possibly watercolour)
• subject of the year: (not yet decided; possibly cats)

Whilst making the above summary I noticed how boring my art has been in the last year. Where’s the glitz, where’s the complexity, where’s the vision? I sincerely hope we’ll meet in 2012.

Also, this English version of the blog is still under works, but I hope to get it working properly ASAP.

Torstaina 17.3. oli Tampereella kutsuvieraille Ladyn tyyli -näyttelyn avajaiset. En ollut hirvittävän innostunut lähtemään, kun en filistealaisena tajunnut mistä näyttelyssä oli kyse (eli kutsukortin informaatio ei minulle riitä!).

Olen todella iloinen, että menin!

Näyttelyhän on Lady Ostapeckin kuvista ja Haiharalle lahjoittamistaan puvuista koottu. Itse Lady on amerikansuomalainen 93-vuotias (!, Lady oli itse paikalla) valokuvaaja, joka pukee kuvattavansa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen vaatteisiin, ympäristöihin ja rooleihin. Klikatkaa linkkiä ja tutkikaa, on sen arvoista! Jos siis ette ole vielä törmänneet.

Näissä kuvissa todella näki sen, kuinka voi lisätä vaikka kuinka paljon kauniita asioita pieneen tilaan ilman, että tulee sekava tai tylsä kokonaisuus. Historiallisista puvuistahan olen pitänyt kersasta asti, nykyään ihastus suuntautuu enemmän 1910-1930 -lukujen muotiin, joita oli myös esillä ihanat esimerkit.
(Näin aihetta sivuten: olenko se minä vain, kun ennen kaikki esineet olivat niin paljon kauniimpia? Samaa huokailen aina kun katson tv-sarjaa “Upstairs, Downstairs” [suomeksi Kahden kerroksen väkeä ?] ja sitä nyt tulee aika tiiviisti katsottua…)

Tunsin itseni jotenkin oudosti inspiroituneeni. En osaa tarkkaan sanoa miksi. Kävisikö jokin seuraavista?

1) Oli ihanaa nähdä kauniita asioita pelkkien symbolististen tekotaiteellisten yhteiskunnallisesti muka merkittävien ja ties minkä ns. nykytaiteen sijaan. Henkilökohtaista, kaunista, pieniä hetkiä.

2) Oli lohdullista kuulla ja nähdä se ajatus, että aikaa on. Monessakin yhteydessä näyttelystä puhuttaessa on sanottu, että luova voi olla ties kuinka kauan.

3) Vielä lohdullisempaa on se, että oman juttunsa voi löytää ihan sattumalta ja missä vain. Lady löysi kameransa ja tyylinsä sattumalta kirpputorilta. Tiedä josko löytäisin siis omani vaikka ensi viikolla junassa!

Uskon, että tulen käymään näyttelyssä vielä ainakin pari kertaa. Nyt olen käynyt jo neljästi avajaiset mukaanlukien. Haluaisin kovasti ottaa mukaan kyniä ja papereita ja ihan vain katsoa yksityiskohtia ja piirtää. (Ja samalla voisi katsoa sen Tampere 1918 -näyttelyn vähän paremmin kuin tähän asti.)

Aluksi en ollut oikein kiinnostunut, sillä en tiennyt hirveästi posliininmaalauksesta. Paitsi, että se on hankalaa, joten pari tuntia vaikutti vähän hölmöltä. Lahjonta ja kiristys kuitenkin ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi suostuttelukeinoiksi, joten nimi oli listassa ja sinne piti mennä.

Pajassa opeteltiin tekemään tavallisia siveltimenvetoja, erityisesti “pilkku”-vetoja, pienellä pyöreällä siveltemellä. Tältä sivulta löytyy hyvät kuvat opetelluista vedoista. Noin tunnin harjoittelun jälkeen (mukana myös mm. värin valmistusta ja muuta valmistelua) maalattiin oma aihe lautaselle. Itse valuin toki kohti artdecomaista soihtusommitelmaa (itse sekoitettu punainen ja ruskea!). Ei liene tulleen yllätyksenä kenellekään…

Yllä siis elämäni ensimmäinen kosketus posliinimaalaukseen ja taitoni noin tunnin merkin kohdalla. Sanotaanko, ettei kummosta, mutta kehityskelpoista. Minua neuvonut opettaja oli varsin kannustava ja yritti houkutella kursseille. Kuulemma minusta saisi oikein Tekijän, kun vain alkaisin harrastamaan…

Itse asiassa mietinkin lähteväni kurssille, muttei näin keskellä kautta enää kannata. Ensi vuonna ehkä.

Etenkin siksi alkoi kiehtomaan, kun luin taas taidekirjoja. Kimmo Pälikön “Kuvan tekeminen” -sarjan (luettavissa kokonaan verkossa osoitteessa http://www.kp-art.fi/artbook/, suosittelen!) ”Teoria ja tekniikka” -osassa puhuttiin posliinimaalauksesta. Siis ihan oikeasti! Sivulla 232 sanotaan seuraavaa:

Posliinimaalaukseen yhdistetään usein vain lautasten ja posliiniesineiden koristelu. Uusien maalausaineiden, ja menetelmien myötä mukaan ovat enenevässä määrin tulleet myös laatoille maalatut taulut, jotka kehystetään tavallisten taulujen tapaan.

Kyllä, ensimmäisen lauseen allekirjoitan. Toinen virke… TAHTOO, count me in! Ehkä siis jo ensi vuonna posliininmaalausta minullekin?

(Pahoittelen taas huonoa kännykkäkamerakuvaa.)

Tänään kuitenkin kävin akateemisessa piirtämisessä. Singer Sargent I am not, vieläkään.

Silti olen toisaalta todella iloinen ja tyytyväinen tähän päivään, toisaalta taas pelottaa ja ärsyttää. Menin sillä ajatuksella, että teen Jotain Hienoa, kun kerran viimeksi oli niin hirveää, enkä ole ehtinyt sen ekan kerran jälkeen käydäkään erinäisistä syistä (yksi niistä on laiskuus, jos arvasitte). Aikaa oli neljä ja puoli tuntia.

No, istuin paikalla noin vartin. Otsikkokuvassa keskellä näkyvästä kipsistä sain aikaan tämän:

Olen todella tyytyväinen. (Vaikea ehkä päätellä näin hirveän huonosta kuvasta.)  Viiva oli luonnollista ja se tuli helposti. Mielestäni ihan muodossakin, vaikka selkeitä korjattavia paikkoja. Mutta se keveys ja helppous, millä tämän sain… Ja tosiaan pitkälti alle vartissa. Hyvä minä! Tämän haluan pitää.

Se pelottava puoli sitten: mielestäni työ oli tässä vaiheessa valmis. En taaskaan uskalla jatkaa! Tiedän, että en enää tämän vaiheen jälkeen löydä sitä hetkeä, jolloin työssä ei ole enää mitään lisättävää eikä mitään poistettavaa, vaan sorrun liian helposti ylityöstämiseen.
Tarkoittaako tämä siis sitä, etten voi edetä ylläolevasta? Vai onko se vaan hiilitaitojeni unohduksesta kiinni? (En ole tehnyt mitään järkevää hiilellä varmaankaan ainakaan viiteen, ehkä jopa kymmeneen, vuoteen.)

Akateemisen piirtämisen lisäksi sain itseäni niskasta kiinni ja osallistun maalaustapahtumaan 3.11. Käyn demoamassa akryylimaaleilla “jotain”, todennäköisesti maisemaa. Katsotaan lähempänä.

15.11. olisi piirustuskilpailudedis, haluaisin osallistua, vaan en tiedä millaisella työllä jne. Saakohan osallistua useammalla kuin yhdellä?

Muuten sitten taas tilauksia etiäpäin, pinopostauksia ja walkkiksia luvassa toivottavasti nopeammin kuin voitte uskoa!