My PC is still dead. The silver lining is that it forces me to do more traditional stuff. That’s one of my goals these year too (I’ll write more on my goals later).

However, because the year is already long in tooth, I’m posting my first pics for the year. One of my goals/challenges, whatever you want to call it, is to make two horse portraits per week. I took the first two weeks off for holidays’ sake, so these first ones I made in week 3.

These first ones are off-the-cuff warming up ones:

Crescent & Moonie
A6, Crescent w/c pencils and coloured pencil, Moonie graphite pencil 2B

And there you have it.

Those of you who have followed my blog and/or my works for a while now might have noticed that I’m not a huge fan of linework. Nor do I usually like them aesthetically speaking, but when it comes to actually doing them myself — impossible. Nevertheless I had to try, if only for the delusion that I might pull it off, be quicker and get a nice (different) look.

You can probably guess how this went down, but here it is in a step by step account:

Part 1. Sketching, or the first mistake.
“Can’t be bothered to find refs. I’ll just draw something. After all I know how to draw stuff!”

Yup, so do I indeed. I don’t think that blob has ever even seen a Finnhorse. As good news: it did take only half a night to produce this and a whopping amount of pained sighs.

Part 2. Lines, or that second thing that went wrong.
“Yeah, I’ll do these as vectors! Brilliant! At least I’m good at vectoring!”
Managed to draw the line of the horse’s buttocks and the top line of the tail before realising my hand shakes like I was suffering from coffee withdrawals.

“Oops, maybe I’m not actually that good. Maybe I need another tool… What’s this… Looks nice, let’s use that one.”

I must state for the record that I have never ever laughed as much while painting as I did during this lining. My hand is unbelievably unaccustomed at drawing clean lines, I can’t use any tool and to top that my OS didn’t recognise using the tablet’s pen as user being active so the screen saver kept flicking on constantly.

The finished product is absolutely thoroughly gorgeous. What else can it be with sketching as fabulous as I had! From the tail one might be able to deduce that I have drawn an Arab or two in my time. And that cleaning up… The what now?

Part 3. Colouring, or logically speaking the next thing going wrong.
After finishing my beautiful lineart there was no other option than to colour it somehow. The best way is to choose a tool you have never even heard of before and select totally random settings. “It will work!” Next, choose a colour you never manage to get right for the horse. Make it with totally random colours that clash.

Please note the incredible background design.

Well, it’s fun to have fun. Once in a while.

Firstly, as a text-only update, I must brag about the old paintings I’ve been fixing. I am a little annoyed at how lazy I tend to be: it might be a valid option to do everything properly on the first go… Alright, to some extent this comes down to using my time wisely…

Secondly, finally a test piece that has been on the works for at least two months.

(reference image by KLM. @ kalmanen.deviantart.com)

Gessoed MDF, a thin layer of acrylics and topped with watercolours. For quite some time now I’ve been thinking whether watercolours stick on top of acrylic paints (for fixing stuff etc.). Yes it does, but I should’ve bothered with fixative for some parts. But really, as  you can deduct from the quality of this work, I finished very quickly instead of really making this a proper piece.

I couldn’t have imagined how difficult it was to control the painting process. However, I’m guessing mostly this was due to two things: wrong kind of brush and too hard (= non-absorptive) painting surface. I would think this would work better with a thick paper.

On the plus side one could mark the superb effects, especially in background work. The colours ran and blended really nicely, though a bit unexpectedly. A bit more patience and with better planning this could produce pretty neat works! I also liked the textures on the horse, even though otherwise the horse was pretty ruined due to bad colour choices.

Next time the amount of white must be drastically limited. It’s really difficult to cover up mistakes and approximations in the acrylic blocking stage with watercolour. (See the pale area reserved for the mane and edges with the background blue…) I also need to investigate why the watercolour didn’t cover all the parts of the board nicely.

All in all, a nice experiment even if the result wasn’t all that hot.

The last picture for this week is an age-old graphite drawing which I really had the energy to finish up. Finally, finally. The scan might be lying a bit about the darkness of the background etc., but…

And that’s that.

• At the same time I should inform that there’s a slight problem with the Visual Expression updates because I have not taken pictures…  Tulossa on ainakin grafiikasta kaksi kappaletta heti kun saan asiat järjestykseen. Maalauksen postauksissa olen hieman kahden vaiheilla, koska en vielä haluaisi esitellä päätöitä.
• Studio-postausta ei tule, koska en ole ollut studiolla. Tämä kommentti ehkä vaatii parikseen seuraavan hymiön: :’(
• Akvarellikurssipostaus tulee ensi viikolla, jos nyt voisi muistaa valokuvata työnsä. Geez.

Torstaina 17.3. oli Tampereella kutsuvieraille Ladyn tyyli -näyttelyn avajaiset. En ollut hirvittävän innostunut lähtemään, kun en filistealaisena tajunnut mistä näyttelyssä oli kyse (eli kutsukortin informaatio ei minulle riitä!).

Olen todella iloinen, että menin!

Näyttelyhän on Lady Ostapeckin kuvista ja Haiharalle lahjoittamistaan puvuista koottu. Itse Lady on amerikansuomalainen 93-vuotias (!, Lady oli itse paikalla) valokuvaaja, joka pukee kuvattavansa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen vaatteisiin, ympäristöihin ja rooleihin. Klikatkaa linkkiä ja tutkikaa, on sen arvoista! Jos siis ette ole vielä törmänneet.

Näissä kuvissa todella näki sen, kuinka voi lisätä vaikka kuinka paljon kauniita asioita pieneen tilaan ilman, että tulee sekava tai tylsä kokonaisuus. Historiallisista puvuistahan olen pitänyt kersasta asti, nykyään ihastus suuntautuu enemmän 1910-1930 -lukujen muotiin, joita oli myös esillä ihanat esimerkit.
(Näin aihetta sivuten: olenko se minä vain, kun ennen kaikki esineet olivat niin paljon kauniimpia? Samaa huokailen aina kun katson tv-sarjaa “Upstairs, Downstairs” [suomeksi Kahden kerroksen väkeä ?] ja sitä nyt tulee aika tiiviisti katsottua…)

Tunsin itseni jotenkin oudosti inspiroituneeni. En osaa tarkkaan sanoa miksi. Kävisikö jokin seuraavista?

1) Oli ihanaa nähdä kauniita asioita pelkkien symbolististen tekotaiteellisten yhteiskunnallisesti muka merkittävien ja ties minkä ns. nykytaiteen sijaan. Henkilökohtaista, kaunista, pieniä hetkiä.

2) Oli lohdullista kuulla ja nähdä se ajatus, että aikaa on. Monessakin yhteydessä näyttelystä puhuttaessa on sanottu, että luova voi olla ties kuinka kauan.

3) Vielä lohdullisempaa on se, että oman juttunsa voi löytää ihan sattumalta ja missä vain. Lady löysi kameransa ja tyylinsä sattumalta kirpputorilta. Tiedä josko löytäisin siis omani vaikka ensi viikolla junassa!

Uskon, että tulen käymään näyttelyssä vielä ainakin pari kertaa. Nyt olen käynyt jo neljästi avajaiset mukaanlukien. Haluaisin kovasti ottaa mukaan kyniä ja papereita ja ihan vain katsoa yksityiskohtia ja piirtää. (Ja samalla voisi katsoa sen Tampere 1918 -näyttelyn vähän paremmin kuin tähän asti.)

Tänään kuitenkin kävin akateemisessa piirtämisessä. Singer Sargent I am not, vieläkään.

Silti olen toisaalta todella iloinen ja tyytyväinen tähän päivään, toisaalta taas pelottaa ja ärsyttää. Menin sillä ajatuksella, että teen Jotain Hienoa, kun kerran viimeksi oli niin hirveää, enkä ole ehtinyt sen ekan kerran jälkeen käydäkään erinäisistä syistä (yksi niistä on laiskuus, jos arvasitte). Aikaa oli neljä ja puoli tuntia.

No, istuin paikalla noin vartin. Otsikkokuvassa keskellä näkyvästä kipsistä sain aikaan tämän:

Olen todella tyytyväinen. (Vaikea ehkä päätellä näin hirveän huonosta kuvasta.)  Viiva oli luonnollista ja se tuli helposti. Mielestäni ihan muodossakin, vaikka selkeitä korjattavia paikkoja. Mutta se keveys ja helppous, millä tämän sain… Ja tosiaan pitkälti alle vartissa. Hyvä minä! Tämän haluan pitää.

Se pelottava puoli sitten: mielestäni työ oli tässä vaiheessa valmis. En taaskaan uskalla jatkaa! Tiedän, että en enää tämän vaiheen jälkeen löydä sitä hetkeä, jolloin työssä ei ole enää mitään lisättävää eikä mitään poistettavaa, vaan sorrun liian helposti ylityöstämiseen.
Tarkoittaako tämä siis sitä, etten voi edetä ylläolevasta? Vai onko se vaan hiilitaitojeni unohduksesta kiinni? (En ole tehnyt mitään järkevää hiilellä varmaankaan ainakaan viiteen, ehkä jopa kymmeneen, vuoteen.)

Akateemisen piirtämisen lisäksi sain itseäni niskasta kiinni ja osallistun maalaustapahtumaan 3.11. Käyn demoamassa akryylimaaleilla “jotain”, todennäköisesti maisemaa. Katsotaan lähempänä.

15.11. olisi piirustuskilpailudedis, haluaisin osallistua, vaan en tiedä millaisella työllä jne. Saakohan osallistua useammalla kuin yhdellä?

Muuten sitten taas tilauksia etiäpäin, pinopostauksia ja walkkiksia luvassa toivottavasti nopeammin kuin voitte uskoa!

Olen jo pitkään haikaillut “painting a day” -idean toteuttamisesta. Koskaan vain ei tunnu olevan mahdollisuutta (lähinnä siksi, että akryyli- ja öljymaalaustarvikkeet ovat hankalia pitää mukana reissatessa, eikä muiden tekniikoiden harjaannuttamiseen ole [muka] ollut aikaa), joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni lukemisen ja reissaamisen lomassa.

Portfolion täydentämiseksi ja itseni kehittämiseksi päätin tehdä dailyt pastelleilla. Tilausten vuoksi en ole tätä ennen ehtinyt harjoittelemaan mitään systemaattisesti, joten oli jo aikakin kesällä saada jotain aikaan. Vaikka kuinka pientä ja “peruskamaa”.
Välillä oli oikein kivaa palata taas pastellien pariin, välillä se oli yllättävänkin hankalaa… Tämä saattanee käydä ilmi myös valmiista töistä.

Näin avausviestissä voin kertoa myös sen, että kaikki kuvat ovat myynnissä ensimmäiselle kysyjälle. Hinta on aiheesta ja muusta riippumatta kympin kappale, sisältäen postituskulut, mutta EI kehystystä. Kannattaa siis ottaa yhteyttä heti jos näkyy omaa silmää miellyttävä ja omaa sisustusta täydentävä pieni maalaus.

Mutta pidemmittä puheitta tervetuloa tutustumaan kesääni dailyjen muodossa!

(Aloituskuvana nopeat luonnosleikittelyt, joiden mallina on sama valokuva kuin ensimmäisessä dailyssä. Mallina toiminen kuvan on ottanut nimimerkki CitronVert deviantARTissa. Pahoittelen todella huonoa kamerakännykkäkuvaa.)

Jännästi myös olen tehnyt paljon vesivärivaikutteisia kuvia. Lieneekö seurausta siitä, että odotan kovasti koska pääsen vesivärien kimppuun. Tietysti voin odottaa vesiväreilyä myös siksi, että olen muuten ruvennut vesivärihenkeen.

Tämä nyt ei mennyt lainkaan niinkuin piti. Tausta on paljon herkempi, paljon pliisumpi kuin alkuajatuksessa. Mutta alkuajatus kehittyi ja pyrin tekemään taustasta vähän liekkimäisen. Ideana aika hyvä, toteutusta voisi hioa paremmalla ajalla.

Tästä sen sijaan tuli jo vähän kivempikin, mutta varjon ja pölyn yhdistäminen tuntui niin hankalalta, että jätin lopulta koko kuvan aika unenomaiseksi. Oli niin hieno idea mallikuvassa, että koin täysin pakolliseksi maalata! Vaikkei ollutkaan täysin sellainen kuin oli ideana…

Värit ovat kyllä ihania. Mitä enemmän sitä maalaa, sen selkeämmin kokeen katsovansa asioita enemmän kuin impressionisti. Melkein jo koloristin rajalla. Ei taida siis minusta tulla Hudson River School -vaikutteista maalaria, mutta liekö tuolla niin väliä? Säästetään vähän romantiikassa. Fiilis se on tärkeintä taiteessa, ihan niin kuin ratsastuksessakin!

Tämä kuitenkaan ei ole ollut kovinkaan tietoinen juttu. Silti kun katselee tämän vuoden valmistuneita töitä, niistä noin 60-80% ovat jotenkin pinkkejä. Onkohan tämä vähän liiallista? Vai onko pinkki yksinkertaisesti kätevin väri ikinä?

Asia valkeni viimeistään siinä vaiheessa kun maalasin uusinta työtä, johon kysyin pinkkiä inhoavalta (ja minua sen käytöstä kritisoineelta) kaverilta korvaavaa väriä. Sovittiin, että violetti. No hyvä.

MIKSI SITTEN KUVA ON PUOLIKSI PINKKI?

Hyvä kysymys, jotten sanoisi.

(Kuva on suhteellisen nopea luonnostelu tyylikkäästä ratsukosta. Periaatteessa valmis, mutta jatketaan joskus paremmalla ajalla…)

// Edit. Vasta blogattuani tajusin, että ei hitto, bloginkin väri on pinkki!  Hyvä minä!

Nämä ovat kaikki lännenratsastusaiheisia luonnoksia/tutkielmia.

Sarjassa on kolme puomikuvaa (ne nyt varmaan kaikki tunnistaa?), jotka ovat lähinnä kotikutoisia Ranch Traileja (laji, joka perustuu karjatilan tehtäviin). Niiden piti kyllä olla Western Traileja (laji, joka perustuu maastoratsastuksen tehtäviin), mutta erm. Eivät ole varusteiltaan ja ratsukoiden ilmiasuilta niin hienoja.

Trail-harjoittelua, korotetut puomit ristikkona

Trailia kotona: puomikuja siksakkina (ideana siis kulkea kujasta koskematta puomeihin)

Side-pass (väistö suoraan sivulle) puomin päällä

Toiset kolme kuvista taas ovat Reiningiä.  Aiheena oli “woah!”, jonka taas voi tulkita huudahdukseksi “wow!” tai lännenratsastukseen kuuluvaksi pysähdyskäskyksi (kyllä, “woah” on oikeasti sen tekninen termi). Koska olen tylsä, enkä pidä sliding stopin (pysähdys, jossa hevonen “istuu” takajaloille ja ravaa etujaloilla kunnes kitka hidastaa pysähdykseen) kuvista, en sellaisia tehnyt. Paitsi sen yhden: tuo violetti, jonka esittelin jo viimeisessä päivityksessä. Tosin senkin voi tulkita mm. Cuttingissa (karjalaji, jossa vasikkalaumasta erotetaan yksi ja pidetään sitä erossa muusta laumasta) esiintyväksi tiukaksi käännökseksi. Kaksi muuta sitten on roll-backiin (liike, jossa hevonen kääntyy 180 astetta sisätakajalan ympäri; lähtee pysähdyksestä ja tavallisesti päättyy laukkaan) liittyviä…

Se iänikuinen sliding stop…

Roll-backista. Tämän voisi ajatella olevan pysähdys käännöksen jälkeen…

Kuvitustyylinen aika liiankin selkästi roll-back

Viimeinen sarja olikin sitten vain kaksi kuvaa, molemmat tunnelmointikuvia Pleasuresta (laji, jossa etsitään mahdollisimman miellyttävää ratsua). Toinen on omaan silmääni paljon mieluisampi, toisessa taas ärsyttää melkein kaikki — mutta ei se mitään, sellaista sattuu!

Alkukäynnit, ai miten niin? (No okei, ehkä loppukäynnit.)

Pakkauksessa ihan tuhottomasti kärsinyt kuva vilpeän harjoittelusta. Huomatkaa varjojen outous.

Että tällaisia niistä sitten tuli! Oli ihan kiva välillä tehdä jotain vain todella nopeasti sen kummempaa yksityiskohtia yms. miettimättä. Monessakin näistä olisi mahdollisuuksia kunnolliseen maalaukseen, vaan arvatkaa löytyykö sellaiselle koskaan aikaa? Mistä puheenollen; tilaustöiden kimppuun!

Tarkoituksenani oli säilyttää päivitettäviä kuvia yhteen isoon postaukseen, jonka tekisin vasta kun olisin siirtänyt blogin omalle sivutilalleni. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi, kuten fiksumpi olisi voinut ennakoida.

Olen kuullut, että blogin kanssa olisi ollut näkyvyysongelmia ja itse olen kokenut kauheaa tökkimistä. Tämän vuoksi siis siirrän blogin heti kun saan aikaiseksi — toivottavasti vielä tämän viikon aikana.

Uudet kuvat ja tarinat lisäilen sitten myöhemmin, nyt vain yksi maistiainen siitä aikaisemmin mainostamastani sarjasta. Parasta ensiksi, valitettavasti.