Firstly, as a text-only update, I must brag about the old paintings I’ve been fixing. I am a little annoyed at how lazy I tend to be: it might be a valid option to do everything properly on the first go… Alright, to some extent this comes down to using my time wisely…

Secondly, finally a test piece that has been on the works for at least two months.

(reference image by KLM. @ kalmanen.deviantart.com)

Gessoed MDF, a thin layer of acrylics and topped with watercolours. For quite some time now I’ve been thinking whether watercolours stick on top of acrylic paints (for fixing stuff etc.). Yes it does, but I should’ve bothered with fixative for some parts. But really, as  you can deduct from the quality of this work, I finished very quickly instead of really making this a proper piece.

I couldn’t have imagined how difficult it was to control the painting process. However, I’m guessing mostly this was due to two things: wrong kind of brush and too hard (= non-absorptive) painting surface. I would think this would work better with a thick paper.

On the plus side one could mark the superb effects, especially in background work. The colours ran and blended really nicely, though a bit unexpectedly. A bit more patience and with better planning this could produce pretty neat works! I also liked the textures on the horse, even though otherwise the horse was pretty ruined due to bad colour choices.

Next time the amount of white must be drastically limited. It’s really difficult to cover up mistakes and approximations in the acrylic blocking stage with watercolour. (See the pale area reserved for the mane and edges with the background blue…) I also need to investigate why the watercolour didn’t cover all the parts of the board nicely.

All in all, a nice experiment even if the result wasn’t all that hot.

The last picture for this week is an age-old graphite drawing which I really had the energy to finish up. Finally, finally. The scan might be lying a bit about the darkness of the background etc., but…

And that’s that.

• At the same time I should inform that there’s a slight problem with the Visual Expression updates because I have not taken pictures…  Tulossa on ainakin grafiikasta kaksi kappaletta heti kun saan asiat järjestykseen. Maalauksen postauksissa olen hieman kahden vaiheilla, koska en vielä haluaisi esitellä päätöitä.
• Studio-postausta ei tule, koska en ole ollut studiolla. Tämä kommentti ehkä vaatii parikseen seuraavan hymiön: :’(
• Akvarellikurssipostaus tulee ensi viikolla, jos nyt voisi muistaa valokuvata työnsä. Geez.

Luin tässä jokin aikaa sitten eräästä blogista postauksen, jonka ideana oli esitellä kolme omaa työtä, joista ei luopuisi. Postaus oli vastaus jonkun esittämään kysymykseen.

En tiedä mistä tämä tuli mieleeni, mutta pohdin asiaa aamun pimeinä tunteina. Mitkä kolme työtäni pitäisin?

Tulos oli aika yllättävä siihen nähden, että en ole kokenut tehneeni juuri mitään hienoa sitten vuoden 2006.

Keksin kaksi.

Caramel Star, vesiväri paperille A5, 2010.
Frosty Beauty, vesiväri paperille A6, 2010.

Hassua sinänsä, että en tosiaan koe osaavani työskennellä vesiväreillä ja aloitin niiden kanssa vasta viime vuonna — nämä työt ovat ihan ensimmäisiä!

Miksi sitten valitsisin nämä? En oikeastaan osaa sanoa. Pidän tunnelmasta ja tietyllä tapaa värien herkkyydestä. Molempien kuvien mallit ovat persoonallisuuksia, joiden kanssa on saanut rentoutua, pelätä, unelmoida ja onnistua. Muistot ehkä ovatkin näissä töissä se juttu, joka nostaa taiteellisetkin ansiot vähän paremmalle tasolle.

Molemmat työt ovat myös pieniä ja siis helppoja säilyttää sekä kuljettaa ja pitää esillä.

Ja omana syynään ehkä voi vielä lisätä sen, että tällä hetkellä nämä nyt sitten ehkä puhuttelevat taiteellista näkemystäni — tai jotain yhtä syvällistä! Uskokoon ken haluaa.

Kolmatta työtä en keksinyt. Minulle oikeastaan mieleen tuli erityisesti kolme vaihtoehtoa, jotka voisivat paikan ansaita: kaksi öljymaalausta (2010, 2010) ja yksi akryylimaalaus (2010). Huolestuttavaa.

(Huomautan, että en huomioinut digimaalauksia lainkaan. Niiden huomioiminen tuskin olisi tilannetta juuri muuttanut, ehkä nostanut kolmanteen sijaan kamppailemaan lempityöni vuodelta 2006.)