Kone on edelleen kuollut. Eipä siinä mitään, tuleepahan oikeasti keskityttyä enemmän ei-digitaalisten juttujen tekemiseen. Se on taas tänäkin vuonna yksi tavoitteistani (tarkemmin tavoitteita valoitan myöhemmin).

Mutta koska vuosi on jo näin pitkällä, otetaan ensimmäiset uudet kuvat! Yksi tavoitteistani on tehdä kaksi jonkinlaista muotokuvaa hevosista per viikko. Otin vuoden kaksi ensimmäistä viikkoa ihan tarkoituksella lomaa, joten ensimmäiset kuvat tein viikolla 3.

Aloitin nopeasti ja sen suurempia ajattelematta pienillä lämmittelytöillä:

Crescent & Moonie
A6, Crescent akvarellikynät ja puuväri, Moonie lyijykynä 2B

Että sellaista.

Koska olen omalaatuinen ihminen, tuohan innosti valtavasti.

Joten valitsin kiven.

Josta ajattelin tehdä 30 erilaista tutkielmaa.

Voitte arvata miten kävi.

Nämä ovat siis kaikki siitä viimekertaisesta samperin kivestä, eri kulmista. Ison kiven tein vasta myöhemmällä kerralla, tarkoituksellisesti, sillä pienten kivien kanssa tuli jo turhautumiskynnys täyteen. Että voi olla pieni esine vaikea!

Kivitutkielmien seuraksi aloitin myös valkoisen simpukankuoren tekemistä, mutta sen esittelen sitten kun edetään sen valmistumiseen.

Tässä vaiheessa kuitenkin yksi uusi työ. Selailin hevosblogeja ja erinäisten mutkien kautta törmäsin blogiin Täysiveristä elämää, jossa oli sattumalta piirrustuskisa avoinna. Voitte arvata, että selailupäiväni oli myös dedispäivä. Hevonen vain todella iski, aivan superkaunis (ts. komea!) ja tyylikäs.

Joten yötä myöten maalaamaan ja aikaa tuli tällainen väkerrys:

(öljy kankaallepingotetulle paperille, 20×20 cm)

Yllättävää oli, että ehdin mukaan ja että vielä voittokin napsahti kohdalle! Vau.

Vaikken olekaan tähän työhön oikein millään tasolla tyytyväinen, olen taas ajatellut enemmän sitä, että pitäisi pystyä maalaamaan enemmän öljyvärein. Ei se siitä helpotu vain itkemällä, pitää tehdä ja itkeä.

//edit. Unohtui se melkein tärkein: koneeni sanoi poks, joten nyt sormet ristissä toivon (ja itken tätäkin!), että saan kaikki vanhat ja keskeneräiset uudet digityöt takaisin. Voi miksi ei voi ihminen käyttää sitä Dropboxia!

Mutta nyt voisi mainostella, jos sattumalta joku vielä lukaisee!

Koska tilin pohja näkyy yllättävän lähellä, tarjoilen nyt mahdollisuutta muutamaan joulutilaukseen. En edelleenkään ota vastaan muita tilauksia (paitsi koiratarjous, josta ei nyt lisää), joten nyt olisi aika harvinaista herkkua tarjolla.

Joulutilaukset ovat siis nimensä mukaan joululahjaksi soveltuvia. Joko omalle seinälle tai lahjapakettiin. Taide on lahja, joka sopii kaikille, myös sille jolla on kaikkea. ;)

Mitä sitten saa? No, mitä vain, oikeastaan. Eläimiä, ihmisiä, maisemia… Kynäpiirroksia, pastellitöitä, öljy- ja akryylimaalauksia, vesivärikuvia… Kuvituksia, muotokuvia. Mallikuvista tai muuten.
Mitä ei saa? DIGITAALISIA. (Maalauksen/piirroksen digitiedostona kyllä.)

Tilaa pian, joulu saapuu ja paikkoja on _erittäin_ rajatusti. Tilaukset vain sähköpostiin stiinu365 @ gmail.com.
Tiedustelut tähän tai sähköpostitse.

Hinnasto karkeasti seuraava:
1) A5 luonnos/tutkielma 5 euroa postikuluineen
2) A4 luonnos/tutkielma 10 euroa postikuluineen
3) n. A6/postikorttikoko 10 euroa postikuluineen
4) 4×6″ maalaus paneelille 15 euroa postikuluineen, pienet maalaukset kankaalle (n. A5 ja pienemmät), maalaukset/puuvärityöt n. A5-A4
5) n. A4 30 euroa postikuluineen
6) n. A3 50 euroa postikuluineen
7) keskikokoiset (n. A4-40×50 cm) maalaukset galleriapaneelille 60 euroa postikuluineen

Jos jokin kiinnostava ei ole listassa tai et ole varma mihin jokin kuuluu, kysy tapauskohtaisesti.
Odotan 50% maksua luonnoksen hyväksynnän yhteydessä.
Tarvittaessa voin paketoida joulupaperiin ja laittaa kuvan suoraan lahjan saajalle, tilaajan viestillä. Voit myös tilata kuvan ja antaa “lahjakortin” lahjan saajalle.

Esimerkkejä hinnaston kuvista:
1) ja 2): http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … nella3.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … etch13.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … img080.jpg
3): http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … g021da.jpg
4): http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … G_0344.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … G_0348.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … img047.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … g008dA.jpg, http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … 1/elmo.jpg
5) ja 6) (tosin malli A4): http://kayhmk.com/blog/wp-content/uploa … sample.jpg
7): http://stina.pic.fi/kuvat/f81307e09555e … f.jpg/full

Lisää ja muunlaisia voi taasen selailla blogista.

Jotka blogia ovat enemmän seuranneet, ovat varmasti jo huomanneet, etten ole ääriviivojen suuri fani. Esteettisestikään en aina oikein pidä ääriviivallisista kuvista, mutta itse tekeminen onkin sitten ihan mahdotonta. Silti kuitenkin piti kokeilla ihan vain siitä harhaluulosta, että voisin onnistua, olla nopeampi ja saada hienoa (erilaista) jälkeä aikaan.

Arvaatte varmasti lopputuloksen, mutta tässä se on vielä kehityskertomuksena:

Osa 1. Luonnostelu, eli ensimmäinen virhe.
“En mä millään jaksa etsiä nyt mallikuvia. Piirrän vaan jotain. Kyllä mä nyt aina sen verran osaan piirtää!”

Jep, näinhän minä toki. Ei ole tainnut kyllä suomenhevosta nähdäkään tuo mammutti. Hyvänä uutisena voi pitää sitä, että ei siihen ähellykseen ja tuskanhuokauksiin mennytkään kuin puoli iltaa.

Osa 2. Linet, eli se toinen virhe.
“Joo mähän teenkin nää linet vektoreina! Tosi hyvä idea! Ainakin osaan tehdä vektorikuvia!”
Ehdin piirtämään noin takapuolen ja hännän ylälinjan, kunnes tajusin, että käteni tärisee ihan jumalattomasti.

“No oho, en mä ehkä ookaan ihan niin hyvä. Jos siis ottaisi jonkun muun työkalun… Mikähän tää on… Näyttää kivalta, tehdään sillä.”

Pakko todeta, etten ole varmaan koskaan eläessäni piirtämisen yhteydessä nauranut niin paljon kuin näitä linejä tehdessä.  Käteni on ihan järjettömän tottumaton siistin viivan tekemiseen, en osaa käyttää mitään työkaluja ja kaiken kukkuraksi käyttöjärjestelmä ei tunnistanut piirtopöydällä kynänvetoja aktiivisuudeksi, vaan räpsi näytönsäästäjää vähän väliä päälle.

Lopputulos oli aivan huumaavan hieno. Mutta mitä muuta sieltä voikaan tulla, kun oli niin mahtava luonnos! Hännästä voinee ehkä päätellä meikäläisen joskus tehneen arabin tai toisenkin. Ja se siistiminen… Ai siis mikä?

Osa 3. Väritys, eli loogisesti katsoen kolmas virhe.
No, kun hienot linet on saatu aikaan, niin pakkohan niitä on värittääkin jotenkin. Paras tapa on valita jokin työkalu, josta ei ole koskaan kuullutkaan ja vaihtaa sen asetukset. “Kyllä se toimii!” Seuraavaksi valitsee hevoselle värin, jota ei osaa normaalistikaan tehdä ja toteuttaa sen ihan randomeillaa väreillä, jotka riitelevät toistensa kanssa.

Huomatkaa myös valtavan hieno taustasuunnittelu.

No, onhan se kiva, että on kivaa. Edes joskus.

Tällä toisella akvarellimaalauskurssin kerralla annettiin tehtäväksi maalata monimutkaisempi asetelma (= useampia erilaisia esineitä). Koska minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa mitä olisin halunnut tehdä (ja se ensimmäisellä kerralla himoitsemani korppikin oli niin vaikean oloinen), tein sitten sitä.

Täytyy sanoa, että harvoin tulee sellaisia epätoivon fiiliksiä kuin tällä kertaa. Inhoan vihreää ja sitähän tietty asetelmassa oli paljon. Pidin värien voimakkuudesta, mutten saanut niitä kääntymään paperille. Mokasin totaalisesti pohjasävytyksen. Sellaisia pieniä juttuja.

Lisäksi ärsyynnyin taas itseeni, kun on ihan pakko piirtää sillä siveltimellä. MIKSI? Ehkä minulla on liian pieniä siveltimiä (ja tällä logiikalla sittemmin olenkin asiaa korjannut: pamautin kertaostoksena 100 eurolla vesivärisiveltimiä).

No, aina ei voi onnistua. Ei edes joka 10. kerta, kuten vesivärimaalauksen kanssa toivoisi.

Teki mieli piirrellä jotain nopeaa ja käyttää pinkkiä vesivärikynää. Alas, alta löytyy työn tulos. Tämä oli tammikuun kuittaus pARTy-challengelle (@dA).

Ihan hauskaa skissailua, ja pidin lopputulokseen hakemastani talviponimaisuudesta, mutta taaskaan en osannut lopettaa ajoissa. C’est la vie.

(mallikuva © tragedyseen @ deviantart.com)

Rakastan linopainantaa. Rakastan uusia linoalustojani. Rakastan noita uusia värejäni.

Rupean isona tekemään pelkästään linoja. (No, ehken. Masentaa. Kadehdituttaa.)

Valmiina työnä tilaus, jonka yritin saada valmiiksi jo viime kuun alkuun. Yritykseksi jäi lähinnä työkiireiden vuoksi.

Sinänsä ihan mukavuusalueen työ, että kyseessä oli lyijykynäpiirros ja aika perinteistyylinen sellainen. Ehdottomasti poissa mukavuusalueelta siksi, että kyseessä oli koirat. Nämä ovat valehtelematta ehkä kymmenes ja yhdestoista koira, joita olen ikinä elämässäni tehnyt. Siispä mallikuvat olivat ainoa käsitykseni, enkä suoraan sanoen vieläkään ymmärrä yhtään mitään esimerkiksi koirien persoonallisuuksien tulkitsemisesta.

Toisaalta kuitenkin erittäin onnistunut opettelutapaus. Media ja tyyli oli tuttua huttua, vaikka aihe perin vieras. Ehkä joskus opin siis lisääkin, kun maltan ottaa harjoittelun pieni askel kerrallaan.

(Kuvasta tulee myöhemmin paremmalla ajalla walkkiksentapainen kuvasarja alusta lopetukseen. Tähän työhön tulee vielä muutamia korjauksia, sillä en ole siihen ihan tyytyväinen ja tilaaja halusi lisättävän koirien nimet.
Kuvassa vähän hassu rajaus, kun ei mahtunut skanneriin kokonaisena. Lyijykynä, 24×32 cm.)

Olin tällä viikolla kipeänä, joten ehti hieman taas koskemaan taidejuttuihin. Eipä siinä mitään, nyt oli oikein tuottava fiiliskin.

Kunnes siis tajusi, ettei mikään suju.

Ensimmäiseksi askartelin vanhoja tilaustöitä. Hidasta veivausta, eikä mitään edistystä tapahtunut. Päin vastoin, huonompaan ja huonompaan meni. Esimerkki yllä. Siis miksi on niin järjettömän vaikeaa saada digitaalisesti värejä ja siveltimiä toimimaan niin kuin haluaa? Miksi hitossa voikot eivät suostu olemaan etäisestikään voikon näköisiä?! Äh, tekee mieli oksentaa kun ei suju. Jos ei olisi pakko, en tekisi.

Toisekseen piti tehdä tulevaan näyttelyyn puuttuvia töitä/karsia olemassaolevista jotain kokonaisuutta. Miksi niistä ei löydy yhtäkään säällistä?

Vaikeaa, perin vaikeaa. Ärsyttää ihan mielettömästi se, että tekee mieli maalata kaikkea, mutta mikään ei vain suju. Mikään ei toimi haluamallani tavalla, enkä onnistu myöskään kokeilemaan mitään uutta: kaikki valuu samaan vanhaan ja samoihin ongelmiin.