Päästään kuitenkin asiaan!

Tällä viikolla (sunnuntaina) oli ensimmäinen kerta akvarellimaalauskurssia. Hieman hirvitti, että kaikki muut siellä on jotain ylinipoja näpertelijätaiteilijoita, jotka ovat harrastaneet vesivärejä 20 vuotta ja että itse kämmäilen ja jään opettajan silmätikuksi. Itse asiassa oli varsin rentoa, ehkä vielä jossain vaiheessa opinkin jotain.

Aloitin rohkeasti fasaanin maalauksella. Se nyt vain kutsui superihanan violetin värisen rintansa kanssa koko alkujohdannon ajan, joten pakkohan se oli yrittää.

(Pahoittelen syvästi kuvalaatua, ihan hirvittävä. Pitää ottaa parempi. Katsokaa isona, jotta kuvassa on jotain järkeä.)

Mittasuhteethan on ihan ties mitä, mutta laitoin ihan piruuttani, kun teki mieli maalata vain mahaa. Ei siis ollut näköhäiriö, älkää pelätkö.

No, eipä siitä sen enempää. Muuten tällä viikolla valmista ei ole kuin ikivanha arabi. Itse asiassa luulinkin jo postanneeni sen valmiina, mutta en kai sitten. Tällä viikolla korjasin pari pientä juttua, joten täyttää hyvin tämän viikon postausta.

Ensi viikolla toivottavasti noita valmiin rajalla roikkuvia töitä sitten isompikin pino valmiissa.

Tästä viikosta ei ole kovasti kertomista jälkipolville. Olen yrittänyt taistella päällekaatuvaa vanhojen tilausten listaa aisoihin, ja hiljainen toive olisikin saada asiat suhteellisen jengoilleen tämän kuun loppuun. Katsotaan ja toivotaan.

Tämän postauksen kuvana on yksi roikkuva tilaus, new forest -ori, ruunivoikko (miksihän muuten teen koko ajan voikkoja?). Ponilla on ehkä vähän väärä ilme siihen nähden mitä pitäisi, mutta eiköhän se vähän korjaannu myöhemmässä vaiheessa. (Kuvassa töitä on tehty noin tunti.)

Muissa uutisissa sitten olisi se, että sunnuntaina on eka akvarellimaalauksen kerta. Olen täpinöissäni, etenkin kun kuulin Tampereelle tulevan JMW Turnerin näyttelyn syksyllä (!!!!! voitte vaan kuvitella mikä riemu ja hihkuminen täällä on ollut jo viikkotolkulla). Mieleen tuli taas hänen “minuutin vesivärinsä”, jollaisia niin haluaisin oppia tekemään. Tosin minun kohdallani pitää olla tyytyväinen jo “tunnin vesiväristä”, eiköhän se kaikille ole käynyt jo selväksi…

Sitten pyydettiin puhumaan tai pitämään kurssia jostain taidejutusta, esimerkiksi koulussa opituista jutuista tms. Toinen vaihtoehto olisi kai joku lyhytkurssi. Kiehtoisi, mutta pitää mietiskellä aihetta, jos sellaisen saisin. Puhettahan oli jostain ihan yleisestä tai linopainannasta, mutta mietitään.
Toivotaan, että onnistuu!

No, aloitetaan vasta ensi viikolla oikeasti, eikö niin?

Tämän viikon kuva ei teknisesti ottaen ole ihan valmis (ks. jalat, hyi kauhea!), mutta ajattelin nyt kuitenkin esitellä, kun ei parempaakaan ole tarjolla. Tämä kuva siis oli kokeilu siitä, millaista jälkeä tulee ilman mallikuvia. Quarter-ori, luulisin.

Ei kovin kummoista, jos saan sanoa. Selittyy ehkä miksen tee mitään ilman malleja.

Sen voisin viime vuodesta kertoa vielä, että aikomuksestani huolimatta en ole tekemässä syvällisempää yhteenvetoa. Lähinnä siksi, etten asettanut blogia avatessani sen suurempia tavoitteita tai muutakaan. Toinen syy taas on viime vuoden saldon hirvittävä masentavuus. Jotenkin olisin kuvitellut saavani enemmän (ja) parempaa aikaan. En oikein ymmärrä minne se vuosi ja kaikki innostus ideoineen katosi!
Tänä vuonna kaipaan ainakin perinteisiä medioita, josko se auttaisi.

Mutta tässä kuitenkin pieni vilkaisu yhteen keskeneräiseen. Valitettavasti kuva ei ole ihan tuorein versio, mutta se nyt sattui olemaan jo valmiina. Lisäksi olen tekemässä muutamaa muuta suomenhevosta, islanninhevosta, arabia sekä ratsuponia. Palataan asiaan tarkemmin niiden kanssa.

Kaiken hyvän lisäksi oli vielä hirveä into ja himo maalata! Mikä voisikaan mennä vikaan!

No, aika moni asia, näemmä.

Luku 1, se kauiten odottanut pitäisi jo vihdoin saada pois…“Teen nyt vihdoin tän roikkuvan loppuun, ei siinä enää paljon ole”, tuumi hän. Photoshop kauniiseen käteen ja kuva auki. Mustien sekoittelua, jalka-asentojen korjausta. Vihellellen hän lisää varjoa tuomaan syvyyttä. Sitten, täysin pyytämättä ja ilmoittamatta, saapuu kamala valaistuminen. Sehän on ihan kamala, eikä yhtään sellainen kuin piti. Blergh!

Hätä ei ole onneksi tämän näköinen. Urhea sankarimme ajattelee olevansa ovela kuin päivävuoroon siirtynyt kettu ja vaihtaa kuvaa.

Luku 2, jos et voi olla järjestelmällinen, ole ainakin nopea
“Tämä nyt ainakin on nopeasti valmis!” hän lohduttaa itseään. “Eihän tästä nyt puutu juuri mitään, katson vaikka leffan samalla ja siinäpä se. Sitten voi palata vähän vaikeampaan.”
Puoli tuntia myöhemmin näyttämölle astuu vanha tuttumme, pyytämätön valaistuminen.
“Hetkinen”, hän sanoo, “tässä on nyt jotain hieman pielessä”. Mitä, kas se ilmenee pian.
“Niin, tän piti olla voikko. Miksihän tämä näyttää nyt ihan shamppanjahallakolta?”

Seuraa masennus ja armoton ketutus. Kuitenkin vaaroja kaihtamatta seuraavana päivänä pääkärsijämme yrittää uudelleen onnistumista.

Luku 3, jos et voi olla edes nopea, tee sitten asiat luokattoman hyvin
“Ainakin voisi luonnostella yhden roikkuvan kuvan pois kuleksimasta”, tuumii päähenkilömme selvästi nöyrtyneenä. “Kovin monta juttua ei tässä voi mennä vikaan.”
Silti sieltä aina muutama varmasti perille löytävä ilmaantuu.
“Jalka-akselit, mitä ne on? Ai tummanpunaruunikko? Mikähän se näistä miljoonasta hevosesta oikeasti on… Ja miksihän puoliverisiltä katoaa kaulat aina jonnekin? Ei se mitään, piirretään pää yhdeksättä kertaa uusiksi.”
Pienet korjaukset täyttävät pimenevän illan. Lopulta ei ole enää muuta tehtävissä kuin iskeä väriä tuomaan jotain illuusiota oikeasti toimivasta suunnitelmasta, sulkea softa ja toivoa, että se menee läpi.
… paitsi että ne ketun sukat. Unohtuu aina.

Ja näin päättyy pieni tarinamme hyvistä aikomuksista. Tarinamme moraali ei liene epäselvä kenellekään.

Ei näin, ei todellakaan näin.

(Voisi edes nanonsa nanoilla kunnialla loppuun sen sijaan, että kirjoittaa turhia postauksia blogiin tai foorumeille. Mutta ei näemmä edes sitäkään.)

Torstaina 17.3. oli Tampereella kutsuvieraille Ladyn tyyli -näyttelyn avajaiset. En ollut hirvittävän innostunut lähtemään, kun en filistealaisena tajunnut mistä näyttelyssä oli kyse (eli kutsukortin informaatio ei minulle riitä!).

Olen todella iloinen, että menin!

Näyttelyhän on Lady Ostapeckin kuvista ja Haiharalle lahjoittamistaan puvuista koottu. Itse Lady on amerikansuomalainen 93-vuotias (!, Lady oli itse paikalla) valokuvaaja, joka pukee kuvattavansa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen vaatteisiin, ympäristöihin ja rooleihin. Klikatkaa linkkiä ja tutkikaa, on sen arvoista! Jos siis ette ole vielä törmänneet.

Näissä kuvissa todella näki sen, kuinka voi lisätä vaikka kuinka paljon kauniita asioita pieneen tilaan ilman, että tulee sekava tai tylsä kokonaisuus. Historiallisista puvuistahan olen pitänyt kersasta asti, nykyään ihastus suuntautuu enemmän 1910-1930 -lukujen muotiin, joita oli myös esillä ihanat esimerkit.
(Näin aihetta sivuten: olenko se minä vain, kun ennen kaikki esineet olivat niin paljon kauniimpia? Samaa huokailen aina kun katson tv-sarjaa “Upstairs, Downstairs” [suomeksi Kahden kerroksen väkeä ?] ja sitä nyt tulee aika tiiviisti katsottua…)

Tunsin itseni jotenkin oudosti inspiroituneeni. En osaa tarkkaan sanoa miksi. Kävisikö jokin seuraavista?

1) Oli ihanaa nähdä kauniita asioita pelkkien symbolististen tekotaiteellisten yhteiskunnallisesti muka merkittävien ja ties minkä ns. nykytaiteen sijaan. Henkilökohtaista, kaunista, pieniä hetkiä.

2) Oli lohdullista kuulla ja nähdä se ajatus, että aikaa on. Monessakin yhteydessä näyttelystä puhuttaessa on sanottu, että luova voi olla ties kuinka kauan.

3) Vielä lohdullisempaa on se, että oman juttunsa voi löytää ihan sattumalta ja missä vain. Lady löysi kameransa ja tyylinsä sattumalta kirpputorilta. Tiedä josko löytäisin siis omani vaikka ensi viikolla junassa!

Uskon, että tulen käymään näyttelyssä vielä ainakin pari kertaa. Nyt olen käynyt jo neljästi avajaiset mukaanlukien. Haluaisin kovasti ottaa mukaan kyniä ja papereita ja ihan vain katsoa yksityiskohtia ja piirtää. (Ja samalla voisi katsoa sen Tampere 1918 -näyttelyn vähän paremmin kuin tähän asti.)

Edelleen kipeänä, mutta (toivottavasti, kop kop) paranemaan päin.

Tänään vihdoin oli energiaa, ja päällä kestävyyttä, sen verran, että jaksoin maalatakin koneella. Walkkis kuvasta alla.

Vedos, suhteellisen siisti luonnos (en näemmä säästänyt korjauslayereitä). Normaali kova pyöreä sivellin, pen pressure size.

Pohja, tärkeimpien pohjavärien lisäys luonnoksen alle, sivellin sama kuin edellä.

Pohja 2, edellisen vaiheen tarkennusta, muutaman päävärin lisäys. Sivellin tarkennusvaiheessa sama kuin edellä, mutta välillä pen pressure myös opacity. Taustaan lisäsin värisuunnitelman tuomaan “tunnelmaa”.

Pohja 3, luonnoksen piilotus, että alkaa näkemään pysyykö hevonen koossa. Paljon uutta tekstuuria päähän ja kaulaan, rungon kolmiuloitteisuuden hakemista. Tekstuuria, tekstuuria…

Versio 1, taustan tarkennusta ja hevosen “ääriviivaamista” perusvärien palikoilla. Lisää tekstuuria.

Versio 2, viimeinkin pehmennystä! Samalla takaosan aloitus ja  muodon hakemista. Taustaan sen verran muokkauksia, että sain itselleni paremmin hahmotettua valon suuntaa ja mikä tilanne kyseessä. (Ei ehkä kuitenkaan avaudu katsojalle.)

Versio 3, enemmän jalkoja sekä aikaisemman työn pehmennystä: sivellin vaihtunut pyöreään kovaan, jossa pen pressure vain opacityssä.

Versio 4, poni lähes valmis. Vaihdoin taustan mustaksi paremmin erottaakseni esimerkiksi “ääriviivojen” ylitykset (ks. esim. oikea takajalka!). Samalla musta tuo hyvä pohjan miettiä mitä ihmettä sitä taustalle tekee: olin kyllästynyt viimeistään viime vaiheessa taustaan.

… ja maagisesti sillä onkin tausta ja se on valmis! Koska tämä meni niin nopeasti ja unohdin ottaa kuvia, kerron sanallisesti mitä tein:

• poistin mustan taustan ja laitoin tilalle aikaisemmin tekemäni oman gradientin, jossa on käytännössä räikeä vaaleansininen ja räikeä vihreä, keskellä vähän “valkoista” -> valmis geneerinen tausta. Säädin lisäämäni gradientin layer mode -paneelista ja layer opacitystä sopimaan omaan ajatukseeni.
• vedin suurella custom-siveltimellä (tullut jossain sivellinsetissä) kaksi ohutta kerrosta harmaanpunaruskeanviolettia kulmittain vihreän yläpuolelle. Lisäsin taustaan vaaleanpunaista ja peilasin sitä vähän tumman osan yläreunaan.
• vihreään osaan jollain toisella custom-siveltimellä erilaisia vihreitä ja keltaisia.
• perussiveltimellä (pyöreä kova, pen pressure opacity) tummanviolettia ja ruskeaa varjoksi, samalla tummaan osaan violettia ohuesti sekä keltaista tumman osan alareunaan. Pinkin osan tasoitusta samalla.

Hienoa hienompi animaatio taasen:

(Huomatkaa kuinka päättämätön olin jopa ponin sijainnin kanssa!)

Mutta, sainpahan ainakin issikan valmiiksi. Senkin kanssa tuli sitä samaa ongelmaa, josta olen kärsinyt: jossain vaiheessa vain tökkäsee, enkä osaa ja sitten halua jatkaa. Jos tämä kuva ei olisi ollut tilaus, olen ihan varma, ettei itsekurini olisi riittänyt loppuunviemiseen. Ärsyttää!

Sen lisäksi sain tallenneltua suht kivan version liian kauan roikkuneesta kuvasta:
… vielä kun saa valmiiksi!

Muissa uutisissa

Joulutilaukset. Enää yksi slotti tarjolla! Jos on joku kiinnostunut, kannattaa ottaa yhteyttä.

Aletilauksia. Lisäksi otan muutaman (2-5 kappaletta? en ole päättänyt) tilausta koirista alennettuun hintaan. Haluan kasvattaa portfoliota ja harjoitella, ja kun koiria aina välillä kysellään, niin ajattelin laittaa tarjouksen. Hinnat ovat 10-50 prosenttia normaaleja tilauksia edullisempia. Toimintaperiaate on “sika säkissä”: mitä enemmän vapautta, sen halvemmalla irtoaa. Tekniikkaa/tyyliä saa toivoa, koon (tai maksimihinnan) voi määritellä.
Todennäköisesti tulen tekemään usemman version samasta aiheesta (= yhdestä koirasta), joista tilaaja saa valita haluamansa lunastettavaksi (ja jos sattuu useampi mieleinen, niin vaikka kaikki).
Kuvat teen slottien varausjärjestyksessä kun saan muun listani tyhjäksi. Kuvat menevät siis reilusti yli vuodenvaihteen (haluaisin sanoa maaliskuu). Kiinnostuneet ottakoon yhteyttä sähköpostitse kayhmk @ gmail.com.

Näyttelytyöt. Päätin, etten viitsi vaivautua. Aihe ei ole niin inspiroiva, en saa arvonäyttelyä meriittejä ajatellen, olen muuten niin kiireinen ja stressaantunut sekä tilauslistani on ruuhkainen. Ehkä teen yhden ajattelemistani töistä piankin, ehkä en koskaan mitään.

Käyntikortitkin pitäisi joskus saada aikaan… Vaikeaa, perin vaikeaa!

Ja lopuksi: Stockmannilla oli Hullut Päivät. Niillä oli maalauspohjia. Pohjia sai rahaa vastaan. Loput voitte arvata. Syvä huokaus.

No, näyttelytöitä pohjustin ja alusmaalasin. Ollaan tyytyväisiä siitä.

Tilauksissa ongelmoin arabin kanssa, se ylhäällä. Joskus kun tätä viimeksi tein (kesällä…) tajusin, että olin valottanut päin seiniä ja meni isosti uusiksi. Tässä kuvassa kaikki korjaukset ei vielä ole valmiina, mutta vähän jo parempi. Mallikuvaan verratessa näette varmaakin, että olen eksynyt vähän kauas. Mutta toivotaan, että saisin pian valmiiksi ja kelvoksi!

Issikoiden lomassa (3 kpl) bongasin foorumilta kyselyn piirtää moriesian. Oli pakko piirtää nopea luonnos (n. 20 minuuttia) ajatuksella “moriesian? jos laitan puolet friisiä ja puolet morgania, SE ON LOISTAVA.”. Huomautettakoon, etten ole koskaan ennen piirtänyt moriesiania saati morgania. Tulokset voisivat olla hieman paremmat jos olisin edes googlettanut. Mutta sanotaan vain “LOL” ja jätetään tämä tähän.

On with the show!

Nyt kuitenkin on postattavaa! Olen viime viikon lomaillut ja stressannut syksystä. Tuntuu jotenkin siltä, että olisi ollut kaikki jutut ihan ‘holdilla’, mutta ehkä se taas tästä. Jotain olen jopa maalaillut… (30 day challengekin loppu, katsotaan koska saan ne postattua! Ei voi olla ihan näin vaikeaa tallennella niitä web-käyttöön…)

Tämä on se vanha shettis muokattuna issikaksi… Ja oriksi.

Ruunihallakko islanninhevonen. Koin kauheasti ongelmia, mutta valmis mikä valmis.

Näiden lisäksi olen hieman tökkinyt muutamaa muuta eteenpäin — ja niistäkin moni issikoita. (Kyllä, tämä on kaikki, mitä nyt irtoaa KK-postauksesta!)

Tällainen voikko islanninhevonen. Katsotaan, mitä taustasta vielä tulee. (Walkkis seuraa perästä.)

Mitähän muuta?

Huomasin joskus viime kuussa, että tilauslistalleni mahtuu vain 2-3 joulutilausta tänä vuonna. Ja sekin menee tiukalle. Kannattaa siis ottaa yhteyttä, jos sellaiset kiinnostaa… (Hyvin pieni ja vaatimaton vihjaus. ^^)

Olen kovasti miettinyt vuosinäyttelyn töitä sekä sitä, mitä oikeasti haluaisin maalata. Siis mitä tehdä ns. omiksi töikseni. Haluaisin osata maisemia, mutta haluaisin tehdä myös ihmisiä… Joka tapauksessa luen vain vanhoja taidelehtiä ja haaveilen kateellisena jonkinlaisesta taidosta.

Lisäksi olen pohtinut kuvakirjan tekemistä. En vain osaa löytää sitä yhtä ja ainoaa tyyliä, jolla lähtisin toteuttamaan. Olen taas hyvin inspiroitunut kuvakirjoista, katsotaan, saanko itse mitään aikaan.

Blogiin olisi useampikin juttu kirjoitettuna, mutta artikkelikuvien aikaansaaminen tuntuu aika ylivoimaiselta tehtävältä. Kauhulla katselen joitakin tekstejä, joissa puhutaan huhtikuun asioista, enkä vieläkään ole saanut niille kuvia! No, onhan ne ehkä sitten huvittavalla tavalla vintagea kun saan joskus julkaistua.

Ajattelin pikapuoliin laittaa pystyyn myös rintanappiprojektin. Olen ihan hullaantunut! Niitä olisi niin kiva tehdä. Alustavasti ajattelin arvontaa, jossa pyydän ehdotuksia tehtävistä roduista/väreistä ja jossa sitten arvon muutaman ilmaisen ehdotetun kappaleen. Katsotaan koska ehdin sinne saakka.

Voi kun on niin paljon kaikkea mitä haluaisi tehdä ja osata, mutta niin hirveän vähän aikaa!

Mutta ehkä nyt on palattu syksyyn ja säännöllisiin postauksiin. Sunnuntaihin!