Valmiina työnä tilaus, jonka yritin saada valmiiksi jo viime kuun alkuun. Yritykseksi jäi lähinnä työkiireiden vuoksi.

Sinänsä ihan mukavuusalueen työ, että kyseessä oli lyijykynäpiirros ja aika perinteistyylinen sellainen. Ehdottomasti poissa mukavuusalueelta siksi, että kyseessä oli koirat. Nämä ovat valehtelematta ehkä kymmenes ja yhdestoista koira, joita olen ikinä elämässäni tehnyt. Siispä mallikuvat olivat ainoa käsitykseni, enkä suoraan sanoen vieläkään ymmärrä yhtään mitään esimerkiksi koirien persoonallisuuksien tulkitsemisesta.

Toisaalta kuitenkin erittäin onnistunut opettelutapaus. Media ja tyyli oli tuttua huttua, vaikka aihe perin vieras. Ehkä joskus opin siis lisääkin, kun maltan ottaa harjoittelun pieni askel kerrallaan.

(Kuvasta tulee myöhemmin paremmalla ajalla walkkiksentapainen kuvasarja alusta lopetukseen. Tähän työhön tulee vielä muutamia korjauksia, sillä en ole siihen ihan tyytyväinen ja tilaaja halusi lisättävän koirien nimet.
Kuvassa vähän hassu rajaus, kun ei mahtunut skanneriin kokonaisena. Lyijykynä, 24×32 cm.)

Olin tällä viikolla kipeänä, joten ehti hieman taas koskemaan taidejuttuihin. Eipä siinä mitään, nyt oli oikein tuottava fiiliskin.

Kunnes siis tajusi, ettei mikään suju.

Ensimmäiseksi askartelin vanhoja tilaustöitä. Hidasta veivausta, eikä mitään edistystä tapahtunut. Päin vastoin, huonompaan ja huonompaan meni. Esimerkki yllä. Siis miksi on niin järjettömän vaikeaa saada digitaalisesti värejä ja siveltimiä toimimaan niin kuin haluaa? Miksi hitossa voikot eivät suostu olemaan etäisestikään voikon näköisiä?! Äh, tekee mieli oksentaa kun ei suju. Jos ei olisi pakko, en tekisi.

Toisekseen piti tehdä tulevaan näyttelyyn puuttuvia töitä/karsia olemassaolevista jotain kokonaisuutta. Miksi niistä ei löydy yhtäkään säällistä?

Vaikeaa, perin vaikeaa. Ärsyttää ihan mielettömästi se, että tekee mieli maalata kaikkea, mutta mikään ei vain suju. Mikään ei toimi haluamallani tavalla, enkä onnistu myöskään kokeilemaan mitään uutta: kaikki valuu samaan vanhaan ja samoihin ongelmiin.

• on kivaa maalata
• on ollut jopa muutama minuutti aikaa maalata
• värit on ihania.

Keskeneräisenä nyt siis ainakin edellä kuvattu kimo poni. Ihan hauskaa vaihteeksi tehdä jotain softimpaa.

Muissa keskeneräisissä kummittelee ainakin pari epäonnistunutta vesivärityötä ja muutama suunnitelma isommille maalauksille. Kaipaan todella öljymaalausta (no, oikeastaan onnistumista öljyvärein).

Ja muissa uutisissa kerrottakoon sen verran, että olen sopinut yksityisnäyttelyajan kesäksi. Ei mitään ideaa mitä aion laittaa esille, mutta haluan todella oikein paljon valtavasti tehdä jotain värikästä.

Pidempiä ja todella toivottavasti mielenkiintoisempia päivityksiä sitten taas myöhemmin.

Ensimmäiseksi, kuvattomana päivityksenä voin hehkuttaa korjanneeni vanhoja valmiita kuvia. Hieman harmittaa niitä katsellessa kuinka olen laiska: voisi kerralla tehdä hienoksi ja loppuun. Toisaalta se on ihan ajankäyttökysymyskin…

Toiseksi sitten vihdoinkin varmaan kaksi kuukautta kesken ollut testityö.

(mallikuvan ottanut KLM. @ kalmanen.deviantart.com)

Gessottu MDF, jonka päällä ohut kerros akryyliä, jonka päälle sitten vesivärejä. Jo pidempään olen miettinyt tarttuuko vesiväri akryylimaalin päälle (jos siis tarvitsee tehdä korjauksia yms.). Tarttuuhan se, mutta olisi pitänyt vaivautua säätämään fiksatiivin kanssa tietyissä tilanteissa. No, kuten kuvalaadusta voi päätellä, lopetin myös aika lailla “kesken” koko projektin.

En voinut etukäteen kuvitellakaan kuinka järjettömän vaikeaa maalausta on kontrolloida. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalta osin ongelma kääntyi kahteen seikkaan: vääränlaiseen siveltimeen ja liian kovaan (= ei-imevään) pohjaan. Voisin kuvitella homman toimivan paljon paremmin kovahkon paperin kanssa.

Plussan puolelle voisi puolestaan kirjata erityisesti taustakäytössä superhienot efektit. Värit levisivät ja sekoittuivat todella hienosti, vaikkakin arvaamattomasti. Hieman lisää kärsivällisyyttä ja paremmin mietittynä tulisi varmaan todella upeita töitä! Pidin myös hevoseen tulleesta tekstuurista, vaikka muuten hevonen menikin aika lailla pilalle värien huonon valinnan vuoksi.

Jatkossa pitää muistaa jättää mahdollisimman vähän ylimääräistä valkoista! Vesiväreillä on todella vaikea peittää siististi akryylissä sattuneita alue-mokia (ks. harjalle varatun vaalean alueen ja taustasävytyksen rajat…). Pitää myös selvittää miksi vesiväri ei tarttunut kaikkialle pohjaan tasaisesti.

Kaikkenansa ihan kiva kokeilu, vaikka tulos ei kovin kummoinen ollutkaan.

Viimeinen esiteltävä kuva tälle viikolle olisi sitten ikivanha lyijykynätyö, jonka vihdoin jaksoin varjostella loppuun. Vihdoin, vihdoin. Tosin skannaus taitaa valehdella hieman mm. taustan tummuudesta…

Tällaista.

• Samalla voisin kertoa, että kuvailmaisun postauksissa on hieman ongelmaa, koska olen unohtanut kuvata… Tulossa on ainakin grafiikasta kaksi kappaletta heti kun saan asiat järjestykseen. Maalauksen postauksissa olen hieman kahden vaiheilla, koska en vielä haluaisi esitellä päätöitä.
• Studio-postausta ei tule, koska en ole ollut studiolla. Tämä kommentti ehkä vaatii parikseen seuraavan hymiön: :’(
• Akvarellikurssipostaus tulee ensi viikolla, jos nyt voisi muistaa valokuvata työnsä. Geez.

Tästä viikosta ei ole kovasti kertomista jälkipolville. Olen yrittänyt taistella päällekaatuvaa vanhojen tilausten listaa aisoihin, ja hiljainen toive olisikin saada asiat suhteellisen jengoilleen tämän kuun loppuun. Katsotaan ja toivotaan.

Tämän postauksen kuvana on yksi roikkuva tilaus, new forest -ori, ruunivoikko (miksihän muuten teen koko ajan voikkoja?). Ponilla on ehkä vähän väärä ilme siihen nähden mitä pitäisi, mutta eiköhän se vähän korjaannu myöhemmässä vaiheessa. (Kuvassa töitä on tehty noin tunti.)

Muissa uutisissa sitten olisi se, että sunnuntaina on eka akvarellimaalauksen kerta. Olen täpinöissäni, etenkin kun kuulin Tampereelle tulevan JMW Turnerin näyttelyn syksyllä (!!!!! voitte vaan kuvitella mikä riemu ja hihkuminen täällä on ollut jo viikkotolkulla). Mieleen tuli taas hänen “minuutin vesivärinsä”, jollaisia niin haluaisin oppia tekemään. Tosin minun kohdallani pitää olla tyytyväinen jo “tunnin vesiväristä”, eiköhän se kaikille ole käynyt jo selväksi…

Sitten pyydettiin puhumaan tai pitämään kurssia jostain taidejutusta, esimerkiksi koulussa opituista jutuista tms. Toinen vaihtoehto olisi kai joku lyhytkurssi. Kiehtoisi, mutta pitää mietiskellä aihetta, jos sellaisen saisin. Puhettahan oli jostain ihan yleisestä tai linopainannasta, mutta mietitään.
Toivotaan, että onnistuu!

Sen voisin viime vuodesta kertoa vielä, että aikomuksestani huolimatta en ole tekemässä syvällisempää yhteenvetoa. Lähinnä siksi, etten asettanut blogia avatessani sen suurempia tavoitteita tai muutakaan. Toinen syy taas on viime vuoden saldon hirvittävä masentavuus. Jotenkin olisin kuvitellut saavani enemmän (ja) parempaa aikaan. En oikein ymmärrä minne se vuosi ja kaikki innostus ideoineen katosi!
Tänä vuonna kaipaan ainakin perinteisiä medioita, josko se auttaisi.

Mutta tässä kuitenkin pieni vilkaisu yhteen keskeneräiseen. Valitettavasti kuva ei ole ihan tuorein versio, mutta se nyt sattui olemaan jo valmiina. Lisäksi olen tekemässä muutamaa muuta suomenhevosta, islanninhevosta, arabia sekä ratsuponia. Palataan asiaan tarkemmin niiden kanssa.

Kaiken hyvän lisäksi oli vielä hirveä into ja himo maalata! Mikä voisikaan mennä vikaan!

No, aika moni asia, näemmä.

Luku 1, se kauiten odottanut pitäisi jo vihdoin saada pois…“Teen nyt vihdoin tän roikkuvan loppuun, ei siinä enää paljon ole”, tuumi hän. Photoshop kauniiseen käteen ja kuva auki. Mustien sekoittelua, jalka-asentojen korjausta. Vihellellen hän lisää varjoa tuomaan syvyyttä. Sitten, täysin pyytämättä ja ilmoittamatta, saapuu kamala valaistuminen. Sehän on ihan kamala, eikä yhtään sellainen kuin piti. Blergh!

Hätä ei ole onneksi tämän näköinen. Urhea sankarimme ajattelee olevansa ovela kuin päivävuoroon siirtynyt kettu ja vaihtaa kuvaa.

Luku 2, jos et voi olla järjestelmällinen, ole ainakin nopea
“Tämä nyt ainakin on nopeasti valmis!” hän lohduttaa itseään. “Eihän tästä nyt puutu juuri mitään, katson vaikka leffan samalla ja siinäpä se. Sitten voi palata vähän vaikeampaan.”
Puoli tuntia myöhemmin näyttämölle astuu vanha tuttumme, pyytämätön valaistuminen.
“Hetkinen”, hän sanoo, “tässä on nyt jotain hieman pielessä”. Mitä, kas se ilmenee pian.
“Niin, tän piti olla voikko. Miksihän tämä näyttää nyt ihan shamppanjahallakolta?”

Seuraa masennus ja armoton ketutus. Kuitenkin vaaroja kaihtamatta seuraavana päivänä pääkärsijämme yrittää uudelleen onnistumista.

Luku 3, jos et voi olla edes nopea, tee sitten asiat luokattoman hyvin
“Ainakin voisi luonnostella yhden roikkuvan kuvan pois kuleksimasta”, tuumii päähenkilömme selvästi nöyrtyneenä. “Kovin monta juttua ei tässä voi mennä vikaan.”
Silti sieltä aina muutama varmasti perille löytävä ilmaantuu.
“Jalka-akselit, mitä ne on? Ai tummanpunaruunikko? Mikähän se näistä miljoonasta hevosesta oikeasti on… Ja miksihän puoliverisiltä katoaa kaulat aina jonnekin? Ei se mitään, piirretään pää yhdeksättä kertaa uusiksi.”
Pienet korjaukset täyttävät pimenevän illan. Lopulta ei ole enää muuta tehtävissä kuin iskeä väriä tuomaan jotain illuusiota oikeasti toimivasta suunnitelmasta, sulkea softa ja toivoa, että se menee läpi.
… paitsi että ne ketun sukat. Unohtuu aina.

Ja näin päättyy pieni tarinamme hyvistä aikomuksista. Tarinamme moraali ei liene epäselvä kenellekään.

Ei näin, ei todellakaan näin.

(Voisi edes nanonsa nanoilla kunnialla loppuun sen sijaan, että kirjoittaa turhia postauksia blogiin tai foorumeille. Mutta ei näemmä edes sitäkään.)

Kyseessä on iänkaiken vanha puuvärein tehty poni, josta nyt lopulta ei sitten tullut huikea menestystarina. Sarjassa “ihan kiva”, mutta puuväriongelmat ja tekniikkani puutteet yhdistettynä kyvyttömyyteeni saada skannerin avulla mitään esityskelpoista estivät sen suuremman menestyksen.

No, laitetaan tämä harjoituksen nimiin ja jatketaan.

(Ponissa mallina käyttämäni hienon valokuvan on ottanut Caserta-stock @ dA.com.)

——

Huomenna sitten suuntaan maalaustapahtumaan demoamaan maisemamaalausta (tulee olemaan tavalliseen tapaani värikästä kiveä/kalliota). Siitä postaus, ja mahdollisesti myös videota, loppuviikosta.

Edelleen kipeänä, mutta (toivottavasti, kop kop) paranemaan päin.

Tänään vihdoin oli energiaa, ja päällä kestävyyttä, sen verran, että jaksoin maalatakin koneella. Walkkis kuvasta alla.

Vedos, suhteellisen siisti luonnos (en näemmä säästänyt korjauslayereitä). Normaali kova pyöreä sivellin, pen pressure size.

Pohja, tärkeimpien pohjavärien lisäys luonnoksen alle, sivellin sama kuin edellä.

Pohja 2, edellisen vaiheen tarkennusta, muutaman päävärin lisäys. Sivellin tarkennusvaiheessa sama kuin edellä, mutta välillä pen pressure myös opacity. Taustaan lisäsin värisuunnitelman tuomaan “tunnelmaa”.

Pohja 3, luonnoksen piilotus, että alkaa näkemään pysyykö hevonen koossa. Paljon uutta tekstuuria päähän ja kaulaan, rungon kolmiuloitteisuuden hakemista. Tekstuuria, tekstuuria…

Versio 1, taustan tarkennusta ja hevosen “ääriviivaamista” perusvärien palikoilla. Lisää tekstuuria.

Versio 2, viimeinkin pehmennystä! Samalla takaosan aloitus ja  muodon hakemista. Taustaan sen verran muokkauksia, että sain itselleni paremmin hahmotettua valon suuntaa ja mikä tilanne kyseessä. (Ei ehkä kuitenkaan avaudu katsojalle.)

Versio 3, enemmän jalkoja sekä aikaisemman työn pehmennystä: sivellin vaihtunut pyöreään kovaan, jossa pen pressure vain opacityssä.

Versio 4, poni lähes valmis. Vaihdoin taustan mustaksi paremmin erottaakseni esimerkiksi “ääriviivojen” ylitykset (ks. esim. oikea takajalka!). Samalla musta tuo hyvä pohjan miettiä mitä ihmettä sitä taustalle tekee: olin kyllästynyt viimeistään viime vaiheessa taustaan.

… ja maagisesti sillä onkin tausta ja se on valmis! Koska tämä meni niin nopeasti ja unohdin ottaa kuvia, kerron sanallisesti mitä tein:

• poistin mustan taustan ja laitoin tilalle aikaisemmin tekemäni oman gradientin, jossa on käytännössä räikeä vaaleansininen ja räikeä vihreä, keskellä vähän “valkoista” -> valmis geneerinen tausta. Säädin lisäämäni gradientin layer mode -paneelista ja layer opacitystä sopimaan omaan ajatukseeni.
• vedin suurella custom-siveltimellä (tullut jossain sivellinsetissä) kaksi ohutta kerrosta harmaanpunaruskeanviolettia kulmittain vihreän yläpuolelle. Lisäsin taustaan vaaleanpunaista ja peilasin sitä vähän tumman osan yläreunaan.
• vihreään osaan jollain toisella custom-siveltimellä erilaisia vihreitä ja keltaisia.
• perussiveltimellä (pyöreä kova, pen pressure opacity) tummanviolettia ja ruskeaa varjoksi, samalla tummaan osaan violettia ohuesti sekä keltaista tumman osan alareunaan. Pinkin osan tasoitusta samalla.

Hienoa hienompi animaatio taasen:

(Huomatkaa kuinka päättämätön olin jopa ponin sijainnin kanssa!)

Mutta, sainpahan ainakin issikan valmiiksi. Senkin kanssa tuli sitä samaa ongelmaa, josta olen kärsinyt: jossain vaiheessa vain tökkäsee, enkä osaa ja sitten halua jatkaa. Jos tämä kuva ei olisi ollut tilaus, olen ihan varma, ettei itsekurini olisi riittänyt loppuunviemiseen. Ärsyttää!

Sen lisäksi sain tallenneltua suht kivan version liian kauan roikkuneesta kuvasta:
… vielä kun saa valmiiksi!

Muissa uutisissa

Joulutilaukset. Enää yksi slotti tarjolla! Jos on joku kiinnostunut, kannattaa ottaa yhteyttä.

Aletilauksia. Lisäksi otan muutaman (2-5 kappaletta? en ole päättänyt) tilausta koirista alennettuun hintaan. Haluan kasvattaa portfoliota ja harjoitella, ja kun koiria aina välillä kysellään, niin ajattelin laittaa tarjouksen. Hinnat ovat 10-50 prosenttia normaaleja tilauksia edullisempia. Toimintaperiaate on “sika säkissä”: mitä enemmän vapautta, sen halvemmalla irtoaa. Tekniikkaa/tyyliä saa toivoa, koon (tai maksimihinnan) voi määritellä.
Todennäköisesti tulen tekemään usemman version samasta aiheesta (= yhdestä koirasta), joista tilaaja saa valita haluamansa lunastettavaksi (ja jos sattuu useampi mieleinen, niin vaikka kaikki).
Kuvat teen slottien varausjärjestyksessä kun saan muun listani tyhjäksi. Kuvat menevät siis reilusti yli vuodenvaihteen (haluaisin sanoa maaliskuu). Kiinnostuneet ottakoon yhteyttä sähköpostitse kayhmk @ gmail.com.

Näyttelytyöt. Päätin, etten viitsi vaivautua. Aihe ei ole niin inspiroiva, en saa arvonäyttelyä meriittejä ajatellen, olen muuten niin kiireinen ja stressaantunut sekä tilauslistani on ruuhkainen. Ehkä teen yhden ajattelemistani töistä piankin, ehkä en koskaan mitään.

Käyntikortitkin pitäisi joskus saada aikaan… Vaikeaa, perin vaikeaa!

Ja lopuksi: Stockmannilla oli Hullut Päivät. Niillä oli maalauspohjia. Pohjia sai rahaa vastaan. Loput voitte arvata. Syvä huokaus.