Jotka blogia ovat enemmän seuranneet, ovat varmasti jo huomanneet, etten ole ääriviivojen suuri fani. Esteettisestikään en aina oikein pidä ääriviivallisista kuvista, mutta itse tekeminen onkin sitten ihan mahdotonta. Silti kuitenkin piti kokeilla ihan vain siitä harhaluulosta, että voisin onnistua, olla nopeampi ja saada hienoa (erilaista) jälkeä aikaan.

Arvaatte varmasti lopputuloksen, mutta tässä se on vielä kehityskertomuksena:

Osa 1. Luonnostelu, eli ensimmäinen virhe.
“En mä millään jaksa etsiä nyt mallikuvia. Piirrän vaan jotain. Kyllä mä nyt aina sen verran osaan piirtää!”

Jep, näinhän minä toki. Ei ole tainnut kyllä suomenhevosta nähdäkään tuo mammutti. Hyvänä uutisena voi pitää sitä, että ei siihen ähellykseen ja tuskanhuokauksiin mennytkään kuin puoli iltaa.

Osa 2. Linet, eli se toinen virhe.
“Joo mähän teenkin nää linet vektoreina! Tosi hyvä idea! Ainakin osaan tehdä vektorikuvia!”
Ehdin piirtämään noin takapuolen ja hännän ylälinjan, kunnes tajusin, että käteni tärisee ihan jumalattomasti.

“No oho, en mä ehkä ookaan ihan niin hyvä. Jos siis ottaisi jonkun muun työkalun… Mikähän tää on… Näyttää kivalta, tehdään sillä.”

Pakko todeta, etten ole varmaan koskaan eläessäni piirtämisen yhteydessä nauranut niin paljon kuin näitä linejä tehdessä.  Käteni on ihan järjettömän tottumaton siistin viivan tekemiseen, en osaa käyttää mitään työkaluja ja kaiken kukkuraksi käyttöjärjestelmä ei tunnistanut piirtopöydällä kynänvetoja aktiivisuudeksi, vaan räpsi näytönsäästäjää vähän väliä päälle.

Lopputulos oli aivan huumaavan hieno. Mutta mitä muuta sieltä voikaan tulla, kun oli niin mahtava luonnos! Hännästä voinee ehkä päätellä meikäläisen joskus tehneen arabin tai toisenkin. Ja se siistiminen… Ai siis mikä?

Osa 3. Väritys, eli loogisesti katsoen kolmas virhe.
No, kun hienot linet on saatu aikaan, niin pakkohan niitä on värittääkin jotenkin. Paras tapa on valita jokin työkalu, josta ei ole koskaan kuullutkaan ja vaihtaa sen asetukset. “Kyllä se toimii!” Seuraavaksi valitsee hevoselle värin, jota ei osaa normaalistikaan tehdä ja toteuttaa sen ihan randomeillaa väreillä, jotka riitelevät toistensa kanssa.

Huomatkaa myös valtavan hieno taustasuunnittelu.

No, onhan se kiva, että on kivaa. Edes joskus.

Olin tällä viikolla kipeänä, joten ehti hieman taas koskemaan taidejuttuihin. Eipä siinä mitään, nyt oli oikein tuottava fiiliskin.

Kunnes siis tajusi, ettei mikään suju.

Ensimmäiseksi askartelin vanhoja tilaustöitä. Hidasta veivausta, eikä mitään edistystä tapahtunut. Päin vastoin, huonompaan ja huonompaan meni. Esimerkki yllä. Siis miksi on niin järjettömän vaikeaa saada digitaalisesti värejä ja siveltimiä toimimaan niin kuin haluaa? Miksi hitossa voikot eivät suostu olemaan etäisestikään voikon näköisiä?! Äh, tekee mieli oksentaa kun ei suju. Jos ei olisi pakko, en tekisi.

Toisekseen piti tehdä tulevaan näyttelyyn puuttuvia töitä/karsia olemassaolevista jotain kokonaisuutta. Miksi niistä ei löydy yhtäkään säällistä?

Vaikeaa, perin vaikeaa. Ärsyttää ihan mielettömästi se, että tekee mieli maalata kaikkea, mutta mikään ei vain suju. Mikään ei toimi haluamallani tavalla, enkä onnistu myöskään kokeilemaan mitään uutta: kaikki valuu samaan vanhaan ja samoihin ongelmiin.

• on kivaa maalata
• on ollut jopa muutama minuutti aikaa maalata
• värit on ihania.

Keskeneräisenä nyt siis ainakin edellä kuvattu kimo poni. Ihan hauskaa vaihteeksi tehdä jotain softimpaa.

Muissa keskeneräisissä kummittelee ainakin pari epäonnistunutta vesivärityötä ja muutama suunnitelma isommille maalauksille. Kaipaan todella öljymaalausta (no, oikeastaan onnistumista öljyvärein).

Ja muissa uutisissa kerrottakoon sen verran, että olen sopinut yksityisnäyttelyajan kesäksi. Ei mitään ideaa mitä aion laittaa esille, mutta haluan todella oikein paljon valtavasti tehdä jotain värikästä.

Pidempiä ja todella toivottavasti mielenkiintoisempia päivityksiä sitten taas myöhemmin.

Aloitin miettimällä uutta ideaa sille pitkäkkäälle pohjalle. Koska en saanut kotonakaan luonnostellessa kiinni perspektiivistä, ja näin ollen hahmottanut lainkaan sisältöä, hylkäsin “horisontti ylhäällä” -idean ja annoin vallan perinteiselle erittäin tylsälle ja puhkikalutulle tyylilleni.

Luonnokseen sain jopa värit mukaan. Uskomatonta. Tältä pohjalta lähti koko toteutus:

… jjeep. Edellinen oli myös aika tarkalleen opettajan fiilis luonnoksesta. Älköön kukaan väittäkö, että panostaisin piirtämiseen tarpeettomasti!

Ei muuta kuin iso (pohjustus)sivellin (♥, olen rakastunut nyt isoihin siveltimiin!) kouraan ja maalaamaan. Aikaa meni ehkä noin 15 minuuttia edellisviikon fiaskosta uuteen, suhteellisen kehityskelpoiseen pohjamaalaukseen. Ei huono.

Sillä aikaa kun tuo toinen kuivui, tein hieman viime viikolla missaamiani grafiikkajuttuja. PVC-kaiverruksen luonnostelua ja sellaista. (Niistä tulee oma grafiikkapostauksensa.)

Grafiikkaan kyllästyttyäni otin työn alle sen keskikokoisen pohjani. Viimeksi kerroin kuinka taas kerran muutin suunnitelmia kesken kaiken. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut, koska minulla ei ollut suunnitelmaa…

Oikeastaan työ nojaa nyt muutaman keskeisen idean pohjalle:

1. Haluan käyttää jotain älyttömän kirkasta väriä. Todennäköisesti tulee olemaan “Vermillion”. (Tämä idea on oikeastaan pöllitty tuosta pitkäkkään pohjan ideasta, koska tuntuu siltä, ettei tämä tehosteväri nyt sovikaan työhön.)
2. Haluan käyttää “Olive Green”iä, koska ryhmässä muutamat ovat sitä ihailleet taas niin paljon, että minäkin innostuin.
3. Haluan tehdä jotain todealla maalauksellista. Todennäköisesti isolla siveltimellä.
4. Haluan tehdä jotain erittäin paljon valkoista sisältävää.
5. Haluan tehdä jotain oikein tummaa, ehkä jopa mustaa “piirrosta” maalilla.
6. Haluan vesivärimäisen kirkkaan ja hempeän taustan tälle kaikelle.

Aika näyttää tuleeko tästä koskaan mitään ja montako ideaa karsin. Nyt työ näyttää (6. ideaa myötäillen) tältä:

Pohjalla näkyy kyllä ikävästi edellisessä osassa kertomani hahmottelu. Sekä pystysuuntaisen että vaakasuuntaisen jaon osalta. Ei kiva.

Tästä sitten jatkamaan ensi kerralla!

Sen sijaan tämä on pieni reflektaatio ja esittely siitä, mitä sain aikaan kurssilla “Kuvailmaisu” keskiviikon tunnilla. Kurssin teemana on “glokaali: kohtaamisia” ja jokaisen työn tulisi jotenkin käsitellä näitä ajatuksia. Keskiviikkoisin teemme maalausjuttuja, torstaisin grafiikkaa. Torstain juttua tulee varmaankin aikaisintaan keskiviikkona, kun käyn arvioimassa mitä sain aikaan (en saanut mitään, jos rehellisiä ollaan, ja siksi en keksinyt mitä postata).

Keskiviikkona siis on maalausta. Tällä ensimmäisellä kerralla aloitimme piirtämällä, koska (klassisessa näkemyksessä) se on maalauksen pohja. Ensiksi tutustuttiin hieman erilaisiin viivan- ja kynänkäyttötapoihin, sekä pohdittiin niiden ominaisuuksia.

Itse tehtävänä oli joko harjoitella valöörejä joko malli- tai muisto-/tunnepiirtämisessä käyttäen (mieluiten) jotakin sellaista viivaa, jota normaalisti ei käytä. Koska olen laiska, unohtui tuo jälkimmäinen osa aika pian ja normaali sekainen sotkutyyli otti vallan. Pyrin kuitenkin toteuttamaan tiettyjä elementtejä eri tyyleillä (selkeiten ehkä näkyy rajaavien puiden erilaisuus).

Oma valintani aiheeksi oli “muisto-/tunnepiirtäminen” ja yritin kuvassa saada aikaan rauhallisen, pehmän vaikutelman samalla kun huomio kiinnittyisi kuvan keskiosaan. Yritin tehdä vähän kalansilmävääristymääkin, mutta on yllättävän vaikeaa piirtää seiniä tarkoituksellisesti vinoon!
Samalla kuitenkin jätin hevoselle vähän kyselevän, ehkä jopa väistävän, ilmeen erityisesti oikealle puolelle ja harkitsin vielä lisääväni ihmiselle raipan vasempaan käteen ikään kuin hän olisi hieman arka.

Koska en käyttänyt kuvan tekemiseen minkään valtakunnan mallia, piti keskiviikkona ottaa tuumaustauko ja siksi mm. ihmisen kädet ja pää ovat hieman turhan hahmotelmanomaiset, epämääräiset. Korjaan ne kun on aikaa, ehkä seuraavalla kerralla.

Mitä sitten opin?

No, ainakin sen, että en osaa pidättäytyä tietyssä ulkoa tulleessa tyylissä tai tekniikassa.
Sen, että “aivot narikkaan” varjostelu onkin ihan kivaa.
Joskus oikeasti perspektiivin tai valon kierouttaminen/epäloogisuus oikeasti toimii ja tuo jotain lisää kuvaan.
Pitää piirtää enemmän ilman mallia.
Olen välinesnobi.

Ensi viikolla sitten kai siirrymme maalaukseen. Hyvä. Mikään piirtäjä en ole.

Toistaiseksi nimetön työ, A2, lyijykynä. 

Tästä viikosta ei ole kovasti kertomista jälkipolville. Olen yrittänyt taistella päällekaatuvaa vanhojen tilausten listaa aisoihin, ja hiljainen toive olisikin saada asiat suhteellisen jengoilleen tämän kuun loppuun. Katsotaan ja toivotaan.

Tämän postauksen kuvana on yksi roikkuva tilaus, new forest -ori, ruunivoikko (miksihän muuten teen koko ajan voikkoja?). Ponilla on ehkä vähän väärä ilme siihen nähden mitä pitäisi, mutta eiköhän se vähän korjaannu myöhemmässä vaiheessa. (Kuvassa töitä on tehty noin tunti.)

Muissa uutisissa sitten olisi se, että sunnuntaina on eka akvarellimaalauksen kerta. Olen täpinöissäni, etenkin kun kuulin Tampereelle tulevan JMW Turnerin näyttelyn syksyllä (!!!!! voitte vaan kuvitella mikä riemu ja hihkuminen täällä on ollut jo viikkotolkulla). Mieleen tuli taas hänen “minuutin vesivärinsä”, jollaisia niin haluaisin oppia tekemään. Tosin minun kohdallani pitää olla tyytyväinen jo “tunnin vesiväristä”, eiköhän se kaikille ole käynyt jo selväksi…

Sitten pyydettiin puhumaan tai pitämään kurssia jostain taidejutusta, esimerkiksi koulussa opituista jutuista tms. Toinen vaihtoehto olisi kai joku lyhytkurssi. Kiehtoisi, mutta pitää mietiskellä aihetta, jos sellaisen saisin. Puhettahan oli jostain ihan yleisestä tai linopainannasta, mutta mietitään.
Toivotaan, että onnistuu!

No, aloitetaan vasta ensi viikolla oikeasti, eikö niin?

Tämän viikon kuva ei teknisesti ottaen ole ihan valmis (ks. jalat, hyi kauhea!), mutta ajattelin nyt kuitenkin esitellä, kun ei parempaakaan ole tarjolla. Tämä kuva siis oli kokeilu siitä, millaista jälkeä tulee ilman mallikuvia. Quarter-ori, luulisin.

Ei kovin kummoista, jos saan sanoa. Selittyy ehkä miksen tee mitään ilman malleja.

Sen voisin viime vuodesta kertoa vielä, että aikomuksestani huolimatta en ole tekemässä syvällisempää yhteenvetoa. Lähinnä siksi, etten asettanut blogia avatessani sen suurempia tavoitteita tai muutakaan. Toinen syy taas on viime vuoden saldon hirvittävä masentavuus. Jotenkin olisin kuvitellut saavani enemmän (ja) parempaa aikaan. En oikein ymmärrä minne se vuosi ja kaikki innostus ideoineen katosi!
Tänä vuonna kaipaan ainakin perinteisiä medioita, josko se auttaisi.

Mutta tässä kuitenkin pieni vilkaisu yhteen keskeneräiseen. Valitettavasti kuva ei ole ihan tuorein versio, mutta se nyt sattui olemaan jo valmiina. Lisäksi olen tekemässä muutamaa muuta suomenhevosta, islanninhevosta, arabia sekä ratsuponia. Palataan asiaan tarkemmin niiden kanssa.

Kaiken hyvän lisäksi oli vielä hirveä into ja himo maalata! Mikä voisikaan mennä vikaan!

No, aika moni asia, näemmä.

Luku 1, se kauiten odottanut pitäisi jo vihdoin saada pois…“Teen nyt vihdoin tän roikkuvan loppuun, ei siinä enää paljon ole”, tuumi hän. Photoshop kauniiseen käteen ja kuva auki. Mustien sekoittelua, jalka-asentojen korjausta. Vihellellen hän lisää varjoa tuomaan syvyyttä. Sitten, täysin pyytämättä ja ilmoittamatta, saapuu kamala valaistuminen. Sehän on ihan kamala, eikä yhtään sellainen kuin piti. Blergh!

Hätä ei ole onneksi tämän näköinen. Urhea sankarimme ajattelee olevansa ovela kuin päivävuoroon siirtynyt kettu ja vaihtaa kuvaa.

Luku 2, jos et voi olla järjestelmällinen, ole ainakin nopea
“Tämä nyt ainakin on nopeasti valmis!” hän lohduttaa itseään. “Eihän tästä nyt puutu juuri mitään, katson vaikka leffan samalla ja siinäpä se. Sitten voi palata vähän vaikeampaan.”
Puoli tuntia myöhemmin näyttämölle astuu vanha tuttumme, pyytämätön valaistuminen.
“Hetkinen”, hän sanoo, “tässä on nyt jotain hieman pielessä”. Mitä, kas se ilmenee pian.
“Niin, tän piti olla voikko. Miksihän tämä näyttää nyt ihan shamppanjahallakolta?”

Seuraa masennus ja armoton ketutus. Kuitenkin vaaroja kaihtamatta seuraavana päivänä pääkärsijämme yrittää uudelleen onnistumista.

Luku 3, jos et voi olla edes nopea, tee sitten asiat luokattoman hyvin
“Ainakin voisi luonnostella yhden roikkuvan kuvan pois kuleksimasta”, tuumii päähenkilömme selvästi nöyrtyneenä. “Kovin monta juttua ei tässä voi mennä vikaan.”
Silti sieltä aina muutama varmasti perille löytävä ilmaantuu.
“Jalka-akselit, mitä ne on? Ai tummanpunaruunikko? Mikähän se näistä miljoonasta hevosesta oikeasti on… Ja miksihän puoliverisiltä katoaa kaulat aina jonnekin? Ei se mitään, piirretään pää yhdeksättä kertaa uusiksi.”
Pienet korjaukset täyttävät pimenevän illan. Lopulta ei ole enää muuta tehtävissä kuin iskeä väriä tuomaan jotain illuusiota oikeasti toimivasta suunnitelmasta, sulkea softa ja toivoa, että se menee läpi.
… paitsi että ne ketun sukat. Unohtuu aina.

Ja näin päättyy pieni tarinamme hyvistä aikomuksista. Tarinamme moraali ei liene epäselvä kenellekään.

Ei näin, ei todellakaan näin.

(Voisi edes nanonsa nanoilla kunnialla loppuun sen sijaan, että kirjoittaa turhia postauksia blogiin tai foorumeille. Mutta ei näemmä edes sitäkään.)

En ole juuri saanut merkittävyyksiä aikaan. Tai oikeastaan voinette sen päätellä yltä (ei ihan ajankohtainen kuva, mutta se nyt sattui olemaan valmiiksi tehtynä). Pidän väreistä, katsotaan kuinka lopulta käy.

Muissa uutisissa:

Kävin purkamassa taas yhden näyttelyn. Kaksi työtä (esillä oli 7) muutti uuteen kotiin, jesh!
(Päivitin aikaisemmin Myytäviä töitä, jossa on nyt jo pari ko. näyttelystä vapautunutta kuvaa. Loput pitäisi lisätä pikapuoliin.)

Aloitin akateemista piirtämistä. Oy vey, Singer Sargent I am not. Pitäisi oikeasti taas harjoitella hiilipiirtämistä. Ja mikähän siinäkin on, etten osaa tätäkään vähää piirtää istualtani? Pitää hankkia korkeampi teline, nyt meni työ ihan keturoilleen kun paperi oli liian alhaalla.

Päätin sulkea tilaukset vuoden lopussa ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Tahdon keskittyä omiin projekteihin, joihin minulla ei ole ollut juuri aikaa tilauksia tehdessä. Jos siis olet ajatellut tilata jotain, ota yhteyttä ja varaa aika! (Vanhojen asiakkaiden tilaukset ja tarjoukset toimivat normaalisti myös 1.1.2012 jälkeen.)

Aloitin loppuvuoden näyttelytöiden tekemisen. Siis fyysisen tekemisen: ideoita olen kerännyt jo maaliskuusta, pohjat pohjustettu ja sommitelmat suunniteltu.

Ideoita on ihan valtavasti. Tekee mieli tehdä montaa juttua ja kokeilla ainakin neljää muuta! Aika vain on vähän ongelmallista. Toivotaan, että ehdin tekemään viime vuodeksi suunnitteleman joulukalenterini. Se olisi oikeastaan ainoa “oma” projekti, jonka tänä vuonna haluaisin vielä tehdä.

Näiden lisäksi olen kovasti miettinyt ensi vuoden tavoitteita ja harjoittelukohteita. On varsin vaikeaa valita, mutta ainakin on kirkastunut se, että haluan blogata nämä asiat yksitoiskohtaisemmin ja selkeästi. Toisin kuin tälle vuodelle.
(Tänä vuonna tavoitteenmäärittelyn virkaa ovat toimittaneet “Blogin korkkaus” ja “2011 dedislista” — artikkelit linkittämättä, koska en halua, että menette niitä lukemaan! ;D Ei nyt sillä, että olisin jotenkin kaukana niistä asioista, ei mitenkään…)

Lupailin joitakin postauksia sitten kirjoittaa seuraamistani taideblogeista. Se juttu on työn alla, kuten myös aiheet mm. inspiraatiosta ja idealismista sekä useampi walkkis…

+ sitten jossain vaiheessa jaksan editoida blogin ulkoasun loppuun ja tehdä kaksikieliset postaukset/koko blogista kaksikielisen. Lupaan.