Ensimmäiseksi, kuvattomana päivityksenä voin hehkuttaa korjanneeni vanhoja valmiita kuvia. Hieman harmittaa niitä katsellessa kuinka olen laiska: voisi kerralla tehdä hienoksi ja loppuun. Toisaalta se on ihan ajankäyttökysymyskin…

Toiseksi sitten vihdoinkin varmaan kaksi kuukautta kesken ollut testityö.

(mallikuvan ottanut KLM. @ kalmanen.deviantart.com)

Gessottu MDF, jonka päällä ohut kerros akryyliä, jonka päälle sitten vesivärejä. Jo pidempään olen miettinyt tarttuuko vesiväri akryylimaalin päälle (jos siis tarvitsee tehdä korjauksia yms.). Tarttuuhan se, mutta olisi pitänyt vaivautua säätämään fiksatiivin kanssa tietyissä tilanteissa. No, kuten kuvalaadusta voi päätellä, lopetin myös aika lailla “kesken” koko projektin.

En voinut etukäteen kuvitellakaan kuinka järjettömän vaikeaa maalausta on kontrolloida. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalta osin ongelma kääntyi kahteen seikkaan: vääränlaiseen siveltimeen ja liian kovaan (= ei-imevään) pohjaan. Voisin kuvitella homman toimivan paljon paremmin kovahkon paperin kanssa.

Plussan puolelle voisi puolestaan kirjata erityisesti taustakäytössä superhienot efektit. Värit levisivät ja sekoittuivat todella hienosti, vaikkakin arvaamattomasti. Hieman lisää kärsivällisyyttä ja paremmin mietittynä tulisi varmaan todella upeita töitä! Pidin myös hevoseen tulleesta tekstuurista, vaikka muuten hevonen menikin aika lailla pilalle värien huonon valinnan vuoksi.

Jatkossa pitää muistaa jättää mahdollisimman vähän ylimääräistä valkoista! Vesiväreillä on todella vaikea peittää siististi akryylissä sattuneita alue-mokia (ks. harjalle varatun vaalean alueen ja taustasävytyksen rajat…). Pitää myös selvittää miksi vesiväri ei tarttunut kaikkialle pohjaan tasaisesti.

Kaikkenansa ihan kiva kokeilu, vaikka tulos ei kovin kummoinen ollutkaan.

Viimeinen esiteltävä kuva tälle viikolle olisi sitten ikivanha lyijykynätyö, jonka vihdoin jaksoin varjostella loppuun. Vihdoin, vihdoin. Tosin skannaus taitaa valehdella hieman mm. taustan tummuudesta…

Tällaista.

• Samalla voisin kertoa, että kuvailmaisun postauksissa on hieman ongelmaa, koska olen unohtanut kuvata… Tulossa on ainakin grafiikasta kaksi kappaletta heti kun saan asiat järjestykseen. Maalauksen postauksissa olen hieman kahden vaiheilla, koska en vielä haluaisi esitellä päätöitä.
• Studio-postausta ei tule, koska en ole ollut studiolla. Tämä kommentti ehkä vaatii parikseen seuraavan hymiön: :’(
• Akvarellikurssipostaus tulee ensi viikolla, jos nyt voisi muistaa valokuvata työnsä. Geez.

Luin tässä jokin aikaa sitten eräästä blogista postauksen, jonka ideana oli esitellä kolme omaa työtä, joista ei luopuisi. Postaus oli vastaus jonkun esittämään kysymykseen.

En tiedä mistä tämä tuli mieleeni, mutta pohdin asiaa aamun pimeinä tunteina. Mitkä kolme työtäni pitäisin?

Tulos oli aika yllättävä siihen nähden, että en ole kokenut tehneeni juuri mitään hienoa sitten vuoden 2006.

Keksin kaksi.

Caramel Star, vesiväri paperille A5, 2010.
Frosty Beauty, vesiväri paperille A6, 2010.

Hassua sinänsä, että en tosiaan koe osaavani työskennellä vesiväreillä ja aloitin niiden kanssa vasta viime vuonna — nämä työt ovat ihan ensimmäisiä!

Miksi sitten valitsisin nämä? En oikeastaan osaa sanoa. Pidän tunnelmasta ja tietyllä tapaa värien herkkyydestä. Molempien kuvien mallit ovat persoonallisuuksia, joiden kanssa on saanut rentoutua, pelätä, unelmoida ja onnistua. Muistot ehkä ovatkin näissä töissä se juttu, joka nostaa taiteellisetkin ansiot vähän paremmalle tasolle.

Molemmat työt ovat myös pieniä ja siis helppoja säilyttää sekä kuljettaa ja pitää esillä.

Ja omana syynään ehkä voi vielä lisätä sen, että tällä hetkellä nämä nyt sitten ehkä puhuttelevat taiteellista näkemystäni — tai jotain yhtä syvällistä! Uskokoon ken haluaa.

Kolmatta työtä en keksinyt. Minulle oikeastaan mieleen tuli erityisesti kolme vaihtoehtoa, jotka voisivat paikan ansaita: kaksi öljymaalausta (2010, 2010) ja yksi akryylimaalaus (2010). Huolestuttavaa.

(Huomautan, että en huomioinut digimaalauksia lainkaan. Niiden huomioiminen tuskin olisi tilannetta juuri muuttanut, ehkä nostanut kolmanteen sijaan kamppailemaan lempityöni vuodelta 2006.)