Aikaisemmin valmistin…

… kuvan, jolle tausta tehdään. Koska tausta on tämän tutoriaalin aiheena, tyhjensin kuvalta kaiken taustan ja siksi hevonen on “reikäinen”. Yleensä siis maalaan värilliselle pohjalle ja annan pohjavärin näkyä itse pääkohteessa.

Valmistelut

Koko metodini taustalla on gradientti. Työkaluksi siis valitaan gradient tool (nuoli kuvakaappauksessa). Gradientti puolestaan tehdään tässä vaiheessa itse (klikkaa yläpalkista “edit”), koska valitettavasti sopivaa valmista ei softan mukana tullut.

Tarkoituksena on tehdä periaatteessa kaksivärinen gradient, jonka toinen puoli on sinistä (taivas) ja toinen vihreää (ruohoa). Gradient-valikossa pohjaksi voi valita minkä tahansa valmiin yhdistelmän, mutta itse aloitin tavallisesta “mustasta valkoiseen” -liukuväristä (ks. kuva, jossa jo valmiiksi auki muokkauspaneeli).

Sitten päästään siihen olennaiseen osaan eli gradientin luomiseen. Tämä on aika helppoa kauraa, mutta toisaalta rasittavaa.

Ensiksi valitaan klikkaamalla alakuvassa sinisellä nuolella merkitty musta “color stop”. Kun stop on valittuna, alavalikosta kohdasta “Color” klikataan (tässä tapauksessa) mustaa laatikkoa (merkitty keltaisella nuolella), jolloin näkyviin tulee normaali väripaletti (ks. kuva alta). Paletista valitaan sopiva taivaansininen (ks. kuvasta oma valintani, värikoodi näkyy huonosti, mutta se on 2e94fd).

NYT TÄRKEÄ: Värisävyillä ei ole juuri väliä. Ne saavat olla melkoisen karkkiväriset tai räikeät. Todennäköisesti kyseistä gradienttia ei tule näkymään tässä luodussa muodossa, joten liioittelu ja idealisointi on (enemmän kuin) sallittua.

Kun sininen on valittu, tehdään edellä kuvattu prosessi vihreälle. Klikataan valkoista stoppia ja korvataan se jollakin vihreällä. Omani on 59a34a. Gradientti näyttää tämän vaiheen jälkeen jokseenkin tältä (vaihe 1):

Ei näytä kovinkaan paljon taivaalta ja ruoholta, mutta nyt tuleekin se kikka kolmonen, jolla homma toimii paremmin: lisätään keskelle uusia värejä.

Tämä tapahtuu klikkaamalla Gradientin alaosaa (ks. alakuvassa keltaisella ympyröity alue), jolloin näkyviin tulee uusi väri. Vaihda väri sopivaksi edellä kuvatulla tavalla. Keskimmäinen väri on horisontti. Siksi kannattaa valita jotain vaaleaa. Oma valintani oli tällä kertaa hyvin vaalea punainen, ffe6d3. Gradientti näyttää nyt tältä (vaihe 2):

Sitten on enää jäljellä hienosäätöä! Periaatteessa edellä kuvatulla tavalla voi monimutkaistaa gradienttiaan tarvittavan määrän, esimerkiksi lisäämällä useamman sinisen ja vihreän. Tämän tutoriaalin puitteissa en kuitenkaan koe sitä tarpeelliseksi, vaan muokkaan enää ainoastaan horisontin leveyttä.

Tämä tapahtuu siirtämällä gradientin alapuolella näkyviä palloja (ks. kuva alla, pinkit nuolet) sopiville etäisyyksille. Kannattaa ensin valita väri, jonka leveyttä haluaa säätää (itse valitsin vaaleanpunaisen) ja sen jälkeen siirtää palloja klikkaamalla ja vetämällä halutulle kohdalle. Itse siirsin sinisen päässä olevaa palloa kohti sinistä ja vihreänpuoleista kohti vaaleanpunaisen stop-laatikkoa (ks. alla).

Viimeinen vaihe on kirjoittaa “Name:”-laatikkoon gradientin nimi ja painaa sen perässä olevaa “New”-painiketta. Poistu valikosta painamalla “OK”.  Valmis! Nyt sinulla on loppuiäksesi käytännöllinen taustapohja.

Gradientin soveltaminen

Nyt vihdoin päästään itse asiaan. Koko homma alkaa lisäämällä taustoitettavaan kuvaan uudelle tasolle/layerille jokin yksivärinen täyttö. Itse tavallisesti valitsen minkä tahansa värin mikä nyt sattuu jo valmiina olemaan valittuna. Tässä tapauksessa se oli jotain rusehtavan marjapuuron tapaista (ac4346).

Tämän jälkeen tehdään uusi taso kohteen ja taustavärin väliin. Uudelle tasolle käytetään alussa valmistamaamme gradienttia. Tietenkin niin, että sininen tulee ylös ja vihreä alas.

Paras tapa on painaa shift-painike (l. vaihto-painike) näppäimistössä alas ja vetää hiirellä sopivan mittainen gradientin ohjausviiva. Jos horisontti ei asetu heti miellyttävälle kohdalle, kannattaa vedellä gradient useamman kerran kunnes sopiva löytyy. Itse päädyin tällaiseen tulokseen:
Seuraavaksi alkaa sitten se yllätyksellinen vaihe ja etsimme gradient-layerille sopivan layer moden ja läpinäkyvyyden (opacityn). Tälle yhdistelmälle se voisi muodostua esimerkiksi Hard Light, Screen tai Lighter Color -moodien pohjalta, mutta päädyin lopulta yhdistelmään Lighten, 91 %. Jos sopivaa ei millään löydy, pitäisi taustaväri vaihtaa toiseksi. (Tässä vaiheessa korjasin myös pahimmat reiät hevosesta.)

Viimeistely ja personointi

Koska tausta ei vielä näytä oikein miltään, pitää seuraavaksi ottaa sivellin kauniiseen käteen ja tehdä jotain lisää ympäristölle. Tämä menee ihan vain oman maun mukaan, joten en kovasti käy osiota läpi, vain perusperiaatteeni.

Ruohoon etualalle tummia, voimakkaita vihreitä. Keltaista, kirkkaita värejä. Hevoselle varjo. Tämän osio vie tavallisesti noin puolet ruohoalueesta. Tekstuuria, yksityiskohtia.

Keskialueelle (loput vihreästä) ‘harmaita’ sävyjä: tylsiä vihreitä, violettia, keltaista/ruskeaa. Vähemmän tekstuuria. Mikäli haluaa tehdä esimerkiksi kukkulan tai muuten erityisen valopaikan, voi harkitusti lisätä jotain kirkasta, puhtaampaa, väriä. 

Taka-alalle (ihan vihreän yläreuna ja horisonttivärin alaosa) siniharmaata, tylsää violettia, vihreää, jne. Koska olen tylsä, kliseinen ja erittäin Hudson River School -vaikutteinen, useimmiten vuorihahmotelmia vastakkaisilla /- ja \-muotoisilla vedoilla, joiden päälle kevyt koko muodon käsittävä aaltoviiva.
Jos vuoria ei tee, niin horisonttirajan pehmennystä vaalealla.

Taivaaseen ensin vaalean osan pehemnnys kohti kuvan yläreunaa ja/tai yläosan tummentaminen. Valon suunnan miettiminen ja ko. suunnan korostaminen vaalealla (myös terävät yksityiskohdat valovärillä lähimpänä valoa oleviin osiin!). Mahdolliset pilvet: ylös ja eteen tummalla, taakse ja alas vaalealla PAITSI myrskypilvet jne. erikoisuudet.  

Ja näin se tehdään. Tietysti kannattaa olla rohkeampi ja tehdä kaikki vaiheet siististi sekä huolella. Kannattaa myös aina pitää mielessä, että tekee taustat pääkohteensa ehdoilla. Tässä esimerkissä niin ei oltu tehty, joten lopputuloksessa hevonen näyttää vähän turhan irralliselta taustassaan.

Toivottavasti jaksoitte lukea ja toivottavasti tästä oli apua. Kysymykset, palaute ja tulevien tutoriaalien aihe-ehdotukset ovat erittäin tervetulleita.
Myös tutoriaalin avulla tehtyjä kuvia saa esitellä!

Tämän sarjan tarkoituksena on nopeasti esitellä käyttämäni työpöytäjärjestys sekä eniten käyttämäni työkalut yms. Tarkempia aiheita sekä ideoita tulevaisuuden GIMP-tutoriaaleihin ja walkkiksiin otan enemmän kuin mielelläni vastaan.

Allaoleva sopii ehkä parhaiten GIMPistä aikaisemmin kuulleelle aloittelijalle, joka aikoo softaa käyttää myös jatkossa.

Aloittaminen

GIMP on ilmainen ja erittäin monipuolinen kuvankäsittelyohjelma, jonka voi ladata itselleen osoitteesta http://www.gimp.org/.
Perusohjelman (v2.6) lisäksi olen itse asentanut GIMP Paint Studion (GPS) -paketin sekä Photoshop-tyyliset pikanäppäimet. Kaikkien asentaminen vaatii pientä näppäryyttä tietokoneen käytössä, mutta ohjeet ovat varsin selkeät.

GPS sopii erityisesti henkilöille, jotka haluavat maalata GIMPillä. Kuvankäsittelijöillekin siitä voi olla apua, sillä pakettiin kuuluu mm. erilaisia tekstuureja, joita GIMPissä ei normaalisti tule mukana. GPS:n tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu hyvä perussiveltimien joukon, johon ei ihan heti tarvitse etsiskellä jatkoa.

Photoshop-pikanäppäimet taas soveltuvat lähinnä henkilöille, jotka ovat tottuneet niitä käyttämään. Mitenkään erityisen suositeltava juttu ei siis ole kyseessä, mutta helpottanee monen Photoshopista siirtyjän elämää radikaalisti.

Käytän niin tässä kuin myös myöhemmissä GIMP-aiheisissa tutoriaaleissa yms. englanninkielistä versiota JA MYÖS englanninkielisiä termejä. En muista ulkoa suomennoksia (jotka ovat varsin hyviä ja luovia GIMPissä!), joten en lähde arvailemaan.

Työpöydän järjestely

Kun kaikki on asennettu, päästään suhteellisen nopeasti näkymään, jonka olen muokkaillut itselleni ja työskentelytavoilleni sopivaksi:
Asennuksen jälkeiseen aloitustilanteeseen nähden olen poistanut oikeanpuoleisesta “dockista” joitakin itselleni turhia välilehtiä. Palkin ominaisuuksia voi säädellä valikosta Windows > Dockable Dialogs. (Alla esimerkkikuvassa auki jo “Pointer”-dialogi.)

Tätä kautta avatun valikon (dialogi, esimerkissä siis “Pointer”) saa siirrettyä sivupalkkiin klikkaamalla hiiren vasemmalla painikkeella lihavoidusta otsikosta ja vetämällä sen haluttuun kohtaan. Dockiin muodostuu joko mustat reunukset tai musta viiva siihen kohtaan, johon haluttu dialogi on liittymässä. (Esimerkkikuvassa “Layers”-kenttä on ympyröity mustalla viivalla, koska “Pointer”-dialogi olisi jäämässä kyseiseen alueeseen välilehdeksi samaan tapaan kuin +-ikoninen “Navigation” ja kolmen levyn kuvakkeella varustettu “Layers”.)

Dockissa jo olevan turhan dialogin saa poistettua klikkaamalla lihavoidun otsikon vieressä olevasta pienestä kolmio-napista (laatikoitu alle punaisella)  ja valitsemalla “Close Tab”. Koko dockin saa suljettua tietysti ylhäällä olevasta (punaisesta) rastista.

Omassa GIMPissäni on auki seuraavanlainen setti tässä yhdessä Dockissa (niitä kun voi rakentaa useampiakin sekä laittaa vasemmalla ensimmäisessä kuvassa olevan välinelaatikon alaosaankin):

• ylhäällä pisimmässä osassa kolme välilehteä: Navigation, Layers ja Tool Options (jälkimmäinen ei näy kuvissa, sillä sen sijaintia sekä aukioloa vaihtelen paljon)
• pienessä välissä keskellä Brushes
• alhaalla toiseksi suurimpana Colors

Näiden muokkausten lisäksi olen tehnyt joitakin pieniä muutoksia pikanäppäimiin. Tämä onnistuu valitsemalla valikosta Edit > Keyboard Shortcuts. Avautuvasta dialogista valitaan haluttu ominaisuus ja sitten vain painetaan toivottua näppäinyhdistelmää. Mikäli näppäinyhdistelmä on jo käytössä, ohjelma kysyy halutaanko ominaisuudella X oleva näppäinyhdistelmä siirtää käyttöön uudelle ominaisuudelle.

Edelleen kipeänä, mutta (toivottavasti, kop kop) paranemaan päin.

Tänään vihdoin oli energiaa, ja päällä kestävyyttä, sen verran, että jaksoin maalatakin koneella. Walkkis kuvasta alla.

Vedos, suhteellisen siisti luonnos (en näemmä säästänyt korjauslayereitä). Normaali kova pyöreä sivellin, pen pressure size.

Pohja, tärkeimpien pohjavärien lisäys luonnoksen alle, sivellin sama kuin edellä.

Pohja 2, edellisen vaiheen tarkennusta, muutaman päävärin lisäys. Sivellin tarkennusvaiheessa sama kuin edellä, mutta välillä pen pressure myös opacity. Taustaan lisäsin värisuunnitelman tuomaan “tunnelmaa”.

Pohja 3, luonnoksen piilotus, että alkaa näkemään pysyykö hevonen koossa. Paljon uutta tekstuuria päähän ja kaulaan, rungon kolmiuloitteisuuden hakemista. Tekstuuria, tekstuuria…

Versio 1, taustan tarkennusta ja hevosen “ääriviivaamista” perusvärien palikoilla. Lisää tekstuuria.

Versio 2, viimeinkin pehmennystä! Samalla takaosan aloitus ja  muodon hakemista. Taustaan sen verran muokkauksia, että sain itselleni paremmin hahmotettua valon suuntaa ja mikä tilanne kyseessä. (Ei ehkä kuitenkaan avaudu katsojalle.)

Versio 3, enemmän jalkoja sekä aikaisemman työn pehmennystä: sivellin vaihtunut pyöreään kovaan, jossa pen pressure vain opacityssä.

Versio 4, poni lähes valmis. Vaihdoin taustan mustaksi paremmin erottaakseni esimerkiksi “ääriviivojen” ylitykset (ks. esim. oikea takajalka!). Samalla musta tuo hyvä pohjan miettiä mitä ihmettä sitä taustalle tekee: olin kyllästynyt viimeistään viime vaiheessa taustaan.

… ja maagisesti sillä onkin tausta ja se on valmis! Koska tämä meni niin nopeasti ja unohdin ottaa kuvia, kerron sanallisesti mitä tein:

• poistin mustan taustan ja laitoin tilalle aikaisemmin tekemäni oman gradientin, jossa on käytännössä räikeä vaaleansininen ja räikeä vihreä, keskellä vähän “valkoista” -> valmis geneerinen tausta. Säädin lisäämäni gradientin layer mode -paneelista ja layer opacitystä sopimaan omaan ajatukseeni.
• vedin suurella custom-siveltimellä (tullut jossain sivellinsetissä) kaksi ohutta kerrosta harmaanpunaruskeanviolettia kulmittain vihreän yläpuolelle. Lisäsin taustaan vaaleanpunaista ja peilasin sitä vähän tumman osan yläreunaan.
• vihreään osaan jollain toisella custom-siveltimellä erilaisia vihreitä ja keltaisia.
• perussiveltimellä (pyöreä kova, pen pressure opacity) tummanviolettia ja ruskeaa varjoksi, samalla tummaan osaan violettia ohuesti sekä keltaista tumman osan alareunaan. Pinkin osan tasoitusta samalla.

Hienoa hienompi animaatio taasen:

(Huomatkaa kuinka päättämätön olin jopa ponin sijainnin kanssa!)

Koska olen liian laiska ja mukamas kiireinen, en ole taas jaksanut laitella daily drawing challengea eteenpäin. Tällä viikolla lupaan, pyhästi.
(Enkä ole missannut kuin kolme kaikista! Hieman arvostusta!)

Nyt sitten puolestaan yksi tilaus, josta sattumalta tein valkkiksen, kun meni kertasessiolla.

Ikivanha luonnos: shiren/työhevosen pääkuva. Varjostukset helpottamassa omaa silmää.

Korjaus 1. Koska kuva meni toiselle kuin alunperin luonnostelu oli tehty, ja uusi tilaaja halusi hevosesta paremminkin tinkerin, tein joitakin muutoksia rakenteeseen. Korjaukset pinkillä, jotta erottuvat vihreästä linestä. Taustaksi sininen, koska tästä piti tulla talvikuva.

Korjaus 2. Tarkennuksia, siistimisiä korjaukseen. Mukana on jo toistakin valoisuusastetta, koska tajusin vasta tämän jälkeen alkaa tekemään walkkista…

Pohja 1. Lisätty tausta-aihio, valittu värit.

Pohja 1b. Hevoseen ensimmäiset värit, merkit ja suurimmat lihakset.

Pohja 2. Tästä olisi voinut kenties ottaa välivaiheen… (Ja mielestäni otinkin, mutten sitten kai.) Väritelty vain täyteen massoiksi “vähän sinnepäin”.

Tinksu 1. Yksityiskohtaistamista ja tasoittamista, erityisesti siis poskea ja kaulaa. Harjaa, harjaa, vielä vähän harjaa…

TInksu 1b. Taustaa, höyry.

Tinksu 2. Taivaan tasoittaminen, lapa ja pään valkoinen merkki. Oikea korva.

Valmis. Poikkeuksellisesti säädin jälkikäteen vähän värejä ja kerroin layereitä. Mustat on pahoja, niihin on sallittua käyttää kaikki kikat!

Ja sitten sama vielä hienoa hienompanakin animaationa:

Tällaista tällä kertaa!

Softa: Paint Tool SAI.

1. vaihe:
Airbrushilla (simple circle, ei tekstuuria, density 67, edge hardness 67, hard-soft 100, suhteellisen pieni koko [6?]) luonnos.

2. vaihe:
Ensin tavallisella Paintbucket-työkalulla violetinharmaa taustaväri. (Väriä näkyy puhtaana alakuvassa hevosen niskan/kaulan kohdalla.)
Siirrytään käyttämään Acrylic-sivellintä. Simple circle, paper texture (n. 40-60%), pressure density. Muut asetukset muuttuvat hieman, pääosin n. 30% blending, 30% dilution, 50% persistence, hard-soft suuri.
Hevosen väreinä keskisävyt, oranssi ja sininen harmahtavana.
Taustalle värejä “miu mau mukka”, eli suhteellisen satunnaisesti kaikkea mikä näyttää edes etäisesti kivalta: en kiinnitä juuri huomiota yhteensopivuuteen tai sen sellaiseen tässä vaiheessa. Värien levitysperiaatteena on, että ensin suhteellisen neutraalit keskisävyt (taivaassa oranssit, sinertävät; ruohossa pastellivihreä), sitten tummempia (taivaassa violetti, ruohossa keskivihreä) ja lopuksi vaaleimmat (taivaassa lähes valkoinen sininen ja ruohossa kellertävää vihreää muutama veto).

(Ja maalatessa kannattaa aina muistaa hyvä musiikki tai hyvä katsottava! Tässä paras kaikista, The West Wing.)

3. vaihe:
Jatketaan  Acrylics-siveltimellä. Hieman vaihtelua asetuksissa, mutta ei mitään kovin merkittävää. Väreissä lisätään erityisesti tummimpia sävyjä ja jo vähän vaaleimpia yksityiskohtia (harja kaulan alla: lähinnä siis kohdat, jotka ovat reunoilla, eivätkä enää sekoitu muuhun). Aloitan tavallisesti tekemällä tumminta osaa ensin ja sitten lisään sen reunalle aina vaalempaa. Näin värit sekoittuvat luonnollisesti ja pehmeästi.

4. vaihe:
Jatkettu edellisessä vaiheessa kuvatulla tavalla värin lisäämistä koko poniin.
Linet on poistettu näkyvistä tarkistusmielessä: hevosen tulisi pysyä koossa ilman mustia viivoja ympärillä.
Taustan keltaista himmennetty violetinharmaalla ja taivaansinisellä. Ruohikkoa on tehty vihreämmäksi ja syvyyttä lisätty tuomalla mukaan laajempaa skaalaa (vaalea keltainen, havunvihreä).

5. vaihe:
Alkuperäisen piirroksen viivat on tuotu takaisin esille.
Viivapiirroksesta on pyyhitty pois (Eraser, satunnaiset asetukset) häntä, harja sekä ne osat, jotka tulevat maalauksessa valoon (esim. takapuoli). Viivapiirros on maalauskerroksen alla.
Ponin yksityiskohtia tarkennettu maalaamalla puhtaalla värillä tarkempia vetoja pehmeifen alueiden päälle (vrt. esim. kyljen lähes valkoinen yksityiskohta).
Vasemman reunan “kukkulaan” on tuotu vihreää, sillä punaisena se ei olisi ollut kovin suomalainen (teen näemmä amerikkalaista sielunmaisemaa ihan vahingossakin). Lisäksi koska muualta punainen väri laimennettiin, ei näin terävä punainen oikein sovi.
Viimeisenä tein ruohikkoon yksityiskohtia ja terävyyttä Brush-työkalulla, sekä Flat Rough että Bristle. Väreinä neljä erilaista vihreää: pastellivihreä (aika “harmaa”), oliivinvihreä, rairuoho ja havunvihreä.
Häntään muutama pehmeä ja ohut oranssinen jouhi yläosaan ja valmis. 

Nyt loppuun voi sitten sanoa, että tavallisesti asiat ei mene näin nopeasti enkä jätä kuvia ihan näin pehmeiksi. Tai laita piirroksia/luonnoksia näkyviksi. Mutta walkkis tämäkin.

(Kuka osaa arvata. että kärsin akuutista taideinspiraatiosta enkä pääse piirtämään/maalaamaan?)

Edelliseen lisää puolisen tuntia, lähinnä taustaan, että seuraavalla kerralla saa selvää mitä on tekemässä.

Jatketaan!

Noin 20 minuuttia. Muokkasin jalkoja ja päätä. Yleensä kuvat elävät vähän työn edetessä, jos kyse ei ole varsinaisesta tilauksesta (jolloin en paljon uskalla muokkailla kyselemättä).
Ja taisi siitä tulla trn/mrn…

Tein sitten enää toisen välikuvan, joka on siis postauksen alussa. Työtä on noin 10-15 minuuttia lisää. Tämä vaihe tunnetaan tuttavallisesti nimellä “klovnihevonen”.

Ei kaunis otus, mutta olkoon… Nyt sitten takaisin tilaustöiden kimppuun! Osa 3 toivottavasti pian.

Walkkis on siis lempinimi “walkthrough“ille. Walkthrough on yleensä vain kuvasarja siitä, miten jokin työ syntyy. Sen ei siis ole tarkoitus opettaa mitään (vrt. “tutorial” l. tutoriaali). Tämä minun walkkikseni tulee sisältämään jonkin verran kommentteja, mutta jos haluatte lisätietoa, kysykää.

Tämä on osa 1. Loput tulevat kun tulevat.

__ __ __ __

Työn strategiset tiedot

Kuva on tarkoitus olla

• andalusialainen, tyypiltään kevyt/kevyehkö
• tamma
• ruunikko, musta tai tummanrautias rabicano (tummasävyinen joka tapauksessa)
• rakenne/sivukuva
• n. 4 x 6 tuumaa

Alkuvalmistelut

Ennen kuin aloitan minkään kuvan tekemistä, selailen aikani työhön liittyviä valokuvia. Tässä tapauksessa katselin andalusialaisia ja muutaman rabicanon. Koska andalusialainen on suhteellisen tuttu rotuna, keskityin lähinnä etsimään ja katsomaan ns. oikeantyyppisiä ja minua miellyttäviä hevosia. Minulla oli mielessäni aika tarkka kuva siitä, millaisen lopputuloksen haluaisin (mm. hännän asento!).

Kun olin löytänyt kasan kivoja kuvia — lähinnä kuvissa oli jokaisessa jotain hyvää tai sellaista, jonka erityisesti halusin lisätä omaan hevoseeni — alkoi varsinainen työskentely.

Kuten useimmissa muissakin töissäni, ohjelmana toimii Adobe Photoshop Elements 7. Loin sinne uuden tiedoston, taustaväriksi nyt sattui tulemaan ruskea, koska se oli valmiiksi jäänyt taustavärin paikalle. Tämän jälkeen kokosin kaikki mallikuvani samaan tiedostoon. Koska olin laiska, en karsinut kuvia kuten yleensä: useimmiten siirrän tiedostoon vain n. 3-5 olennaisinta kuvaa.

Homma näyttää tältä:
Selauksessa päätin, että haluan kaulan keskimmäisestä kuvasta, taustan värit vaihdan oranssimmista kivoihin punaisiin kuten ylhäällä keskellä, rakenteeksi oikealta toiseksi alimmaisesta hieman editoidun.  Värimallit tässä eivät näy, niitä on kaksi. Näytän joskus myöhemmin.

Let’s walk!

Luonnos, n. 15-20 minuuttia.

Kuvassa näkyy käyttämäni apuviivat kaulan alaviivaa ja takaosan “liikapiirrosta” lukuunottamatta. Eli siis en juuri käytä piirtäessäni mallista, paitsi etu ja takaosassa ), >, ( ja < (respectively).

Kaulan asentoa korotin ja kokosin hieman, sillä aloin miettimään, että hevosen on tarkoitus olla WE/dv-hevonen, ei ihan lännenratsu… Ja aika pulskahan tuosta tuli myös, vahinko!

Jatkossa teen mahdollisesti hevoselle suitset (koristeelliset espanjalaistyyliset) ja harja tulee näkymään kaulan alta. Etuharjaa ei ehkä tule (dv-traditio).

Pahoittelen, etten malttanut olla siistimättä ja korjaamatta näitä + päätä (jonka piirsin kolmasti!) + säkää…

Postauksen alkukuvana on nykyinen vaihe. +6 minuuttia, väritetty luonnos. Se on varsin hatara, koska en ole vielä päättänyt minkä värinen hevosesta tulee tarkalleen tai millainen tausta tulee olemaan. Nyt näyttäisi hevonen olevan jonkin sortin ruunikko ja taustalle tulevan härmeinen syysaamu. Katsotaan!