Beacause I’m a highly peculiar person, I got terribly excited.

So I picked a rock.

Of which I planned to make 30 studies.

You can pretty much guess what happened.

These are all of the same rock we had to paint last time in the still-life. Different angles, obviously.The large one I did on another session, on purpose, for I had my frustration threshold sufficiently broken. Lord a small thing can be difficult!

On the side I started a white seashell, but that one I’ll show you when we get to the session on which I finished it.

This second watercolour painting lesson the assignment was to paint a fairly complex still-life (= several objects of different qualities). Because I had no real plans as to what I wanted to do (and the crow I drooled over the first time seemed too difficult to attempt), I did as I was told.

I must say that it’s rare experience to feel as desperate as I did this time. I hate green and of course the still-life was full of it. I liked the vibrancy of the colours but I couldn’t translate that on the paper. I fully screwed up the base washes. Small things like that.

Also I was very annoyed at myself. WHY do I have to draw with brushes, why? Maybe I do have brushes that are too small (and following this logic I since went and spent over 100 euros on watercolour brushes on one go).

Well, you can’t hit it every time. Not even the every tenth you wish with watercolours. I’m a long way off from professional.

(More content in English coming later.)

Aloitin miettimällä uutta ideaa sille pitkäkkäälle pohjalle. Koska en saanut kotonakaan luonnostellessa kiinni perspektiivistä, ja näin ollen hahmottanut lainkaan sisältöä, hylkäsin “horisontti ylhäällä” -idean ja annoin vallan perinteiselle erittäin tylsälle ja puhkikalutulle tyylilleni.

Luonnokseen sain jopa värit mukaan. Uskomatonta. Tältä pohjalta lähti koko toteutus:

… jjeep. Edellinen oli myös aika tarkalleen opettajan fiilis luonnoksesta. Älköön kukaan väittäkö, että panostaisin piirtämiseen tarpeettomasti!

Ei muuta kuin iso (pohjustus)sivellin (♥, olen rakastunut nyt isoihin siveltimiin!) kouraan ja maalaamaan. Aikaa meni ehkä noin 15 minuuttia edellisviikon fiaskosta uuteen, suhteellisen kehityskelpoiseen pohjamaalaukseen. Ei huono.

Sillä aikaa kun tuo toinen kuivui, tein hieman viime viikolla missaamiani grafiikkajuttuja. PVC-kaiverruksen luonnostelua ja sellaista. (Niistä tulee oma grafiikkapostauksensa.)

Grafiikkaan kyllästyttyäni otin työn alle sen keskikokoisen pohjani. Viimeksi kerroin kuinka taas kerran muutin suunnitelmia kesken kaiken. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut, koska minulla ei ollut suunnitelmaa…

Oikeastaan työ nojaa nyt muutaman keskeisen idean pohjalle:

1. Haluan käyttää jotain älyttömän kirkasta väriä. Todennäköisesti tulee olemaan “Vermillion”. (Tämä idea on oikeastaan pöllitty tuosta pitkäkkään pohjan ideasta, koska tuntuu siltä, ettei tämä tehosteväri nyt sovikaan työhön.)
2. Haluan käyttää “Olive Green”iä, koska ryhmässä muutamat ovat sitä ihailleet taas niin paljon, että minäkin innostuin.
3. Haluan tehdä jotain todealla maalauksellista. Todennäköisesti isolla siveltimellä.
4. Haluan tehdä jotain erittäin paljon valkoista sisältävää.
5. Haluan tehdä jotain oikein tummaa, ehkä jopa mustaa “piirrosta” maalilla.
6. Haluan vesivärimäisen kirkkaan ja hempeän taustan tälle kaikelle.

Aika näyttää tuleeko tästä koskaan mitään ja montako ideaa karsin. Nyt työ näyttää (6. ideaa myötäillen) tältä:

Pohjalla näkyy kyllä ikävästi edellisessä osassa kertomani hahmottelu. Sekä pystysuuntaisen että vaakasuuntaisen jaon osalta. Ei kiva.

Tästä sitten jatkamaan ensi kerralla!

Viimekerralla kerroinkin jo, että viritimme kiilakankaita. Minulle siunaantui niitä kolme: yksi tarkoituksenmukainen (eli mitä opettaja halusi meidän kaikkien tekevän), yksi iiiso (eli mitä opettaja yritti kaupata, ettei se enää kulkisi luokassa) ja yksi pienempi ja kapea (eli mikä nyt vaan himotti). Mittasinkin pohjat, mutta enhän minä enää niitä muista. Olisiko ollut 60 x 70, 80 x 80 ja 70 x 40 cm minun sarjani. Mittaan joskus uudestaan.

Teemana meillä on edelleen se “glokaaleja kohtaamisia”, enkä voi kertoa kauheasti valaistuneeni. Koska tuo pitkäkkään muotoinen pohja huusi itselleen maisemaa, lähdin miettimään asioita sen kautta. Koska Helsingin siluetti ideana oli aika kuluneen oloinen, se karsiutui siihen. Aloin miettimään muunlaista Helsinkiä, peltoja ja luontoa. Ja siitä sitten päädyin itselle tutumpaan seutuun ja niinkutsuttu idea oli valmis.

Luonnos kertoo kaiken olennaisen:

Seuraavaksi mietin, että se olisi vaikuttavampi pidempänä. Koska pidempää pohjaa ei ollut, ajattelin jakaa tuon “keskikokoisen” pohjan pystysuunnassa kolmeen allekaiseen lokeroon (ks. edellisen kuvan oikea yläreuna) ja laittaa jokaiseen yhden elementin työstä.

Neliöpohjalle minulla myöskin oli olemassa idea. Osastossa “vähän tavallisempi Helsinki-kuva”. Se nyt kuoli vähän ennen kuin oppi elämään, kuten kuvista näkyy:

(Näistä ehkä lähinnä sekä alkuperäistä ideaa, että toteuttamiskelpoista on oikea ylänurkka.)

Kolmatta ideaa en sitten enää saanut materialisoitumaan edes googlettamalla, joten päätin heittää kynät nurkkaan ja maalata tuon ensimmäisen idean mukaisen pohjamaalauksen.

Sanoista tekoihin ja aloitin jakamalla 4B-lyijykynällä (tarkkuuden olennaisuus ilmenee kohta) pohjan viivojen mukaisiin osiin. Sitten hahmottelin perusmuotoja hyvin ohuella öljymaalilla. Kun olin hahmotellut kaikki kolme osaa, tajusin, että eihän se niin toimi. Siis kumi käteen ja poistamaan viivoja.

Esitän vain yhden kysymyksen: oletteko koskaan yrittäneet poistaa 4B-kynän viivoja kankaalta puolikostean öljymaalin alta? Minä olen, valitettavasti. Voin myös kertoa, että yritykseksi jää.

No, eikun uutta päälle niin, että jaoinkin työn nyt pituussuunnassa kahtia. Pyyhin mahdollisimman paljon väriä pois ja yritin olla välittämättä.

Tämän kolossaalisen ajanhukan jälkeen otin pitkäkkään pohjan käsittelyyn. Aloin suhteellisen rohkeasti maalaamaan sille vastaavan, hieman jatkokehitellyn, idean pohjamaalausta.

Sain maalattua koko pohjaan värin ennen kuin tajusin kuinka hirvittävän tylsä ja samanlainen kuin kaikki muutkin työni ko. pohjalle oli muodostumassa. Pysäytin siveltimen ja aloin miettimään. Haaveilin jostain laajasta kuvasta, sellaisesta, jossa horisontti olisi todella ylhäällä kuvaa. Ja että kuvassa olisi talvi. Ehdottomasti talvi.
Tyylin tuo.  Mutta hienompi. En vain osannut hahmottaa, että miten siihen pääkohteeni tulevat ilman, että perspektiivi on kumma ja ties mitä.

Katsoin hetken sotkua pohjalla ja sanoin “sod it” ja kävelin kotiin nukkumaan. Ei minun päiväni.

As if that wasn’t enough, our second assignment was to try out watercolour painting with the classroom palettes. Wouldn’t have ever believed the scariest words in the last sentence could turn out to be “the classroom palette”.

I’m not sure if you English speakers out there know what I mean. Out here the classroom palette consists of six or nine basic colours (the six are yellow, red and blue each in warm and cold tone and in the nine the extras usually are green, white and black though it varies) which may or may not give out some colour. The classroom palette is the bane of every kid’s existence and ruins every potentially remarkable watercolour artist faster than you can say “the previous dork didn’t wash these”.

Being the supercilious git I am, I thought that since I can survive easily with three colours in my oil painting, how hard can it be. Famous last words as you might know. I seriously overestimated my skills.

Luckily after a slight adjustment period I got hang of it. As you can see from my flower painting, I missed reds quite badly. Partly because of it I got a tad bored (see the purple corner) but despite that, I think it turned out to be an ok experiment seeing that the aim of this was just to have some feel of how watercolours and the materials work in view of our main assignments.

(Sorry for the abysmally bad picture. In real life the top right corner is green etc.)

My idea behind this work was just to try out the range of the basic techniques I could think of in the spot. I think you can clearly see that I am truly lazy. The shapes are really off and don’t even mention the so-called arrangement: didn’t really plan anything, didn’t have ref pictures, didn’t bother to draw anything. Just went with the flow, mainly using negative painting. Don’t even start to wonder what kind of flowers those are. I have no clue. My horticulturist mother must be so proud, not to mention my botanics teacher… (I think they might be some sort of double peony – rose – oriental poppy hybrid.)
And I should think that no art teacher would hold their breath.

Beside that one I did two smaller paintings. The flower thing was something like A4-A3 and these two are roughly the size of postcards.

Both are of my regular lazy-ass variety but let’s not hold that against them. I’m really proud of one little thing: I painted these real quick. Maybe about 3 minutes per piece (+ drying times, of course). In real life these are pretty nice, especially the bluer one.

So, these were my test pieces. As a summary I would like to say:

1. I looooooooooooooooooooooooooove large watercolour brushes.
2. I need aforementioned tool. Despite being skint and extremely tight.
3. I have totally and utterly forgot everything when it comes to the classroom palette.
4. I seriously need to learn how to photograph my stuff with my mobile. That or start to carry a proper camera with me. I’m deeply sorry about the lack of quality and sharpness of the photos.

(WW-posting is and will be a no-show because I haven’t got anything done.)

In lieu of the WW posting, I’m posting a short reflection on what I got from the first session of the course “Visual Expression”. Our theme for the course is “Glocal — Encounters” and every work should tackle that in some ways. On Wednesdays we paint, on Thursdays we do printing assignments (lino, mono, serigraphy, etc.). This Thursday’s posting will come after Wednesday when I get to assess my accomplishments. (There were none, to be honest, so I’m just trying to postpone the inevitable “don’t have anything to report” posting.)

So, Wednesdays are for painting. On the first lesson we started from the beginning, which, by the classical way of thinking, is drawing. First we reviewed the different ways and techniques to use a pen and lines.

The assignment itself was to practice values through drawing either from still lifes or doing a emotive/memory drawing. The added guideline was to use a line type you normally don’t use. Because I’m thoroughly lazy, my drawing turned out to be stylistically the same mess as everything I do. So I aimed to do smaller elements in different styles (the clearest example probably being the wood that frames the main subject).

I chose to try my hand at the “emotive” thingy and my aim was to create a soft, calm and warm feeling. At the same time I tried to bring out the centre of the drawing as well as possible. Added to that I attempted a slight fish eye distortion, but it’s surprisingly difficult to draw crooked walls on purpose! To further add more clashing elements, I gave the horse a slightly worried, even a little intimidated, look especially on the (our) right side. I’m still considering adding a whip to my girl’s left hand to give a slightly scared/nervous feel.

Due to having no earthly (or heavenly, for that matter) references, I needed to take a slight break from the piece and leave especially the head and hands in a bit too unfinished stage. I try to mull them over before next Wednesday and fix them if I have the time.

So, any learning experiences?

Well, at least that I can’t stick to a predetermined look or style.
That “mindless” shading is sometimes quite fun.
And sometimes forgetting the right perspective or light directions (ie. breaking the rules) really works AND adds something to the picture.
I need to draw more without any refs.
I am a terrible snob when it comes to art materials.

Next week we’re on to painting. Very nice. Drawing is not my game.

Currently untitled work, A2, graphite. 

But on with the show!

This week, on Sunday, was the first meeting of the watercolour course. I was a bit nervous about my skill level but the course seemed alright. I hope I’ll get better as I got some practice under my belt.

I was a bit ambitious and started with painting a pheasant. It was calling me with its bright purple chest during the intro, so really no choice.

(The picture quality is truly horrible and doesn’t really give out the best impression. I have to take a better one later. But in the meantime, enlarge the painting for it to make even the slightest bit of sense.)

I really didn’t pay much attention to the scale so the head is extremely small compared to the body. Mostly on purpose, seriously.

Well, that’s about that. The other thing I got finished is an age-old Arabian painting. I actually thought I had uploaded it to my blog already, but since I hadn’t, and I did some small tweaks to it, I think it is a nice way to bulk up my “This Week’s Finished” posting.

Next week I hope to post several of those “nearly finished” pieces I have lying around.