Kuvailmaisu: maalauskeskiviikko #2
Toinen maalauspäivä kuluikin sitten lähinnä kangaspohjien valmistuksen parissa. Eli kiilapuiden hakkaamista, kankaan repimistä, niittikoneiden kiroamista sekä kipeitä käsiä.
Pohjien lisäksi tehtävänä oli harjoitella akvarellimaalausta kouluvärein. Edellisessä lauseessa pelottavimmaksi sanaksi osoittautui yllättäen “kouluvärein”. En olisi uskonut.
Kouluvärit ovat siis niitä mm. ala-asteella surullisen tutuksi tulleita kuuden tai yhdeksän napin settejä, joista itkulla ja parulla saa juuri ja juuri jotain aikaan. Ja jotka koskaan eivät ole puhtaita kun aloittaa.
Ylimielisenä ihmisenä ajattelin, että kun kerran öljymaaleillakin pärjään kolmella tai neljällä värillä (keltainen — sininen — punainen ja vihreä), niin pitäisi vesiväreissä kuuden olevan ihan riittävästi. Että olin väärässä.
Onneksi kuitenkin pienen alkuvaikeuden jälkeen homma alkoi sujumaan. Kuten kukkamaalauksestani voi nähdä, kaipasin todella erilaisia punaisia. Kyllästyin vähän touhuun (ks. violetti), mutta mielestäni ihan ok kokeiluksi. Tarkoituksena kun tosiaan oli vain nopeasti kokeilla jatkoa varten.
(Pahoittelut surkeasta kuvasta. Todellisuudessa oikean yläkulman sininen on vihreää jne. pientä.)
Tämän työn ideana oli ihan yhdistää kaikkea mahdollista ja tehdä vain “jotain”. Taas näkee aika hyvin meikäläisen laiskuuden sekä muodoista että etenkin sommittelusta: en jaksanut suunnitella, hankkia mallikuvia saati piirtää mitään. Ihan kylmiltäni heittelin koko roskan paperille lähinnä negatiivisella maalauksella. Älkää edes kysykö mitä kukkia nuo ovat! Kyllä puutarhuri-äiti on taas ylpeä, kasvitieteen opesta puhumattakaan… (Ne on ehkä jotain kerrotun pionin, ruusun ja idänunikon risteymiä.)
Eikä nyt voi sanoa, että kuviksenopenkaan tarvitsisi henkeään haukkoa.
Tein lisäksi kaksi pienempää työtä. Kukkatyön koko oli ehkä A4-A3, nämä seuraavat noin postikorttikokoa.
Molemmat perinteistä laiskaa meininkiä, mutta ei anneta sen häiritä. Yhdestä asiasta olen todella ylpeä: nämä olivat todella nopeita. Ehkä noin kolme minuuttia per työ (+ tietysti paperin kuivumisaika). Luonnossa nämä ovat jopa ihan kivoja, erityisesti alempi.
Että tällaista testausta. Päällimmäiseksi käteen jäi seuraavat:
- Rrrrrrrakastan isoja vesivärisiveltimiä
- Tarvitsen edellisessä kohdassa mainitun tuotteen. Piheydestä huolimatta.
- Olen tyystintotaalisesti unohtanut kaiken kouluväreistä.
- Pakkko opetella joko valokuvaamaan kännykällä tai ottaa kamera mukaan. Pahoittelen syvästi epätarkkoja ja tärähtäneitä kuvia.
(KK-postausta ei taaskaan ollut, tullut tai tule, sillä en ole saanut mitään aikaan.)
[...] Viimekerralla kerroinkin jo, että viritimme kiilakankaita. Minulle siunaantui niitä kolme: yksi tarkoituksenmukainen (eli mitä opettaja halusi meidän kaikkien tekevän), yksi iiiso (eli mitä opettaja yritti kaupata, ettei se enää kulkisi luokassa) ja yksi pienempi ja kapea (eli mikä nyt vaan himotti). Mittasinkin pohjat, mutta enhän minä enää niitä muista. Olisiko ollut 60 x 70, 80 x 80 ja 70 x 40 cm minun sarjani. Mittaan joskus uudestaan. [...]