In the meantime, a new piece. I was browsing through Finnish horse blogs and came across one with a really beautiful (handsome!) Thoroughbred. The blog happened to have a drawing contest open, so… Do I have to mention the deadline was that evening?

So, some midnight (all-night) painting and this was the end result:

(oil on canvas mounted paper, 20×20 cm)

The surprising thing was that I could still enter AND WON. WOW.

Eventhough I’m not really happy with this piece, on any level, I’ve been thinking more and more about how much I want to paint. And how much practice I really should be getting. Crying about not knowing isn’t going to help. I need to paint and cry.

//edit. Forgot the almost-most-important thing: my laptop crashed. I’m keeping my fingers crossed (with tears in my eyes) I can get all my old digital works as well as new WIPs back. Somebody please tell me why it’s so impossible to use Dropbox!

Aloitin miettimällä uutta ideaa sille pitkäkkäälle pohjalle. Koska en saanut kotonakaan luonnostellessa kiinni perspektiivistä, ja näin ollen hahmottanut lainkaan sisältöä, hylkäsin “horisontti ylhäällä” -idean ja annoin vallan perinteiselle erittäin tylsälle ja puhkikalutulle tyylilleni.

Luonnokseen sain jopa värit mukaan. Uskomatonta. Tältä pohjalta lähti koko toteutus:

… jjeep. Edellinen oli myös aika tarkalleen opettajan fiilis luonnoksesta. Älköön kukaan väittäkö, että panostaisin piirtämiseen tarpeettomasti!

Ei muuta kuin iso (pohjustus)sivellin (♥, olen rakastunut nyt isoihin siveltimiin!) kouraan ja maalaamaan. Aikaa meni ehkä noin 15 minuuttia edellisviikon fiaskosta uuteen, suhteellisen kehityskelpoiseen pohjamaalaukseen. Ei huono.

Sillä aikaa kun tuo toinen kuivui, tein hieman viime viikolla missaamiani grafiikkajuttuja. PVC-kaiverruksen luonnostelua ja sellaista. (Niistä tulee oma grafiikkapostauksensa.)

Grafiikkaan kyllästyttyäni otin työn alle sen keskikokoisen pohjani. Viimeksi kerroin kuinka taas kerran muutin suunnitelmia kesken kaiken. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut, koska minulla ei ollut suunnitelmaa…

Oikeastaan työ nojaa nyt muutaman keskeisen idean pohjalle:

1. Haluan käyttää jotain älyttömän kirkasta väriä. Todennäköisesti tulee olemaan “Vermillion”. (Tämä idea on oikeastaan pöllitty tuosta pitkäkkään pohjan ideasta, koska tuntuu siltä, ettei tämä tehosteväri nyt sovikaan työhön.)
2. Haluan käyttää “Olive Green”iä, koska ryhmässä muutamat ovat sitä ihailleet taas niin paljon, että minäkin innostuin.
3. Haluan tehdä jotain todealla maalauksellista. Todennäköisesti isolla siveltimellä.
4. Haluan tehdä jotain erittäin paljon valkoista sisältävää.
5. Haluan tehdä jotain oikein tummaa, ehkä jopa mustaa “piirrosta” maalilla.
6. Haluan vesivärimäisen kirkkaan ja hempeän taustan tälle kaikelle.

Aika näyttää tuleeko tästä koskaan mitään ja montako ideaa karsin. Nyt työ näyttää (6. ideaa myötäillen) tältä:

Pohjalla näkyy kyllä ikävästi edellisessä osassa kertomani hahmottelu. Sekä pystysuuntaisen että vaakasuuntaisen jaon osalta. Ei kiva.

Tästä sitten jatkamaan ensi kerralla!

Viimekerralla kerroinkin jo, että viritimme kiilakankaita. Minulle siunaantui niitä kolme: yksi tarkoituksenmukainen (eli mitä opettaja halusi meidän kaikkien tekevän), yksi iiiso (eli mitä opettaja yritti kaupata, ettei se enää kulkisi luokassa) ja yksi pienempi ja kapea (eli mikä nyt vaan himotti). Mittasinkin pohjat, mutta enhän minä enää niitä muista. Olisiko ollut 60 x 70, 80 x 80 ja 70 x 40 cm minun sarjani. Mittaan joskus uudestaan.

Teemana meillä on edelleen se “glokaaleja kohtaamisia”, enkä voi kertoa kauheasti valaistuneeni. Koska tuo pitkäkkään muotoinen pohja huusi itselleen maisemaa, lähdin miettimään asioita sen kautta. Koska Helsingin siluetti ideana oli aika kuluneen oloinen, se karsiutui siihen. Aloin miettimään muunlaista Helsinkiä, peltoja ja luontoa. Ja siitä sitten päädyin itselle tutumpaan seutuun ja niinkutsuttu idea oli valmis.

Luonnos kertoo kaiken olennaisen:

Seuraavaksi mietin, että se olisi vaikuttavampi pidempänä. Koska pidempää pohjaa ei ollut, ajattelin jakaa tuon “keskikokoisen” pohjan pystysuunnassa kolmeen allekaiseen lokeroon (ks. edellisen kuvan oikea yläreuna) ja laittaa jokaiseen yhden elementin työstä.

Neliöpohjalle minulla myöskin oli olemassa idea. Osastossa “vähän tavallisempi Helsinki-kuva”. Se nyt kuoli vähän ennen kuin oppi elämään, kuten kuvista näkyy:

(Näistä ehkä lähinnä sekä alkuperäistä ideaa, että toteuttamiskelpoista on oikea ylänurkka.)

Kolmatta ideaa en sitten enää saanut materialisoitumaan edes googlettamalla, joten päätin heittää kynät nurkkaan ja maalata tuon ensimmäisen idean mukaisen pohjamaalauksen.

Sanoista tekoihin ja aloitin jakamalla 4B-lyijykynällä (tarkkuuden olennaisuus ilmenee kohta) pohjan viivojen mukaisiin osiin. Sitten hahmottelin perusmuotoja hyvin ohuella öljymaalilla. Kun olin hahmotellut kaikki kolme osaa, tajusin, että eihän se niin toimi. Siis kumi käteen ja poistamaan viivoja.

Esitän vain yhden kysymyksen: oletteko koskaan yrittäneet poistaa 4B-kynän viivoja kankaalta puolikostean öljymaalin alta? Minä olen, valitettavasti. Voin myös kertoa, että yritykseksi jää.

No, eikun uutta päälle niin, että jaoinkin työn nyt pituussuunnassa kahtia. Pyyhin mahdollisimman paljon väriä pois ja yritin olla välittämättä.

Tämän kolossaalisen ajanhukan jälkeen otin pitkäkkään pohjan käsittelyyn. Aloin suhteellisen rohkeasti maalaamaan sille vastaavan, hieman jatkokehitellyn, idean pohjamaalausta.

Sain maalattua koko pohjaan värin ennen kuin tajusin kuinka hirvittävän tylsä ja samanlainen kuin kaikki muutkin työni ko. pohjalle oli muodostumassa. Pysäytin siveltimen ja aloin miettimään. Haaveilin jostain laajasta kuvasta, sellaisesta, jossa horisontti olisi todella ylhäällä kuvaa. Ja että kuvassa olisi talvi. Ehdottomasti talvi.
Tyylin tuo.  Mutta hienompi. En vain osannut hahmottaa, että miten siihen pääkohteeni tulevat ilman, että perspektiivi on kumma ja ties mitä.

Katsoin hetken sotkua pohjalla ja sanoin “sod it” ja kävelin kotiin nukkumaan. Ei minun päiväni.

Saturday was my first of the so-called studio days. That means I that I have a couple of hours of each Saturday dedicated for painting away from home. I really need that because I haven’t the space or opportunity to paint at home. And especially no space for wet paintings.

Due to the aforementioned reason my aim is to get some oil painting under my belt. It’s been a long, long time since I’ve done anything proper with oils. Heck, it’s been about two years since I’ve even touched my oil paints… Shame really, since I really like working with oils.

This week’s session I used mainly for getting to know the space. Actually my intention was to start painting straight away, but because I was too busy and too tired last week, I was ill-prepared.

In the morning I couldn’t find any free canvases/primed boards. So I had to take two I had left pretty much in the “still planning” stage.

On the first I thought to paint a chestnut Arabian. I’ve been wanting to do one in oils for some time. The only trouble was that I forgot both brown and red home.

The second one was supposed to turn into a white landscape. My white paint tube wouldn’t open. And I didn’t have a ref with me.

So the best work I did this time was that paper I used to wipe my palette. Seriously.

Not that productive as you might’ve gathered. However, I got some underpainting and sketching done so not a total waste (but almost). Next time I really should put some effort and time to my prep work. And I need a bag or some sort of a case for my paints.

There’s no way but on and up.

Onneksi kuitenkin kaikki ei ole ihan niin synkkää. Kasa luonnoksia odottelee keskiviikon kokoelmapostausta, sain vastattua muutamaan pidempään roikkuneeseen sähköpostiin ja mietittyä hieman kisa- ja näyttelytöitä (joiden aihetta en vieläkään tiedä! eep!). Ai miten niin yritän näyttää asiat paremmassa valossa antamalla painoarvoa pienille ja asiaankuulumattomille osille?

Mutta tämä sai miettimään taas eräässä taideoppaassa ollutta neuvoa nopeaan kehittymiseen: “tee sata alkua”. Voi veljet, toivon todella, että se auttaa! Jos se olisi “tee sata kuvaa valmiiksi”, olisin todella pahassa nesteessä!

(Kuvana vanha työ, jonka kanssa olen useamman vaiheilla mitä sen kanssa uskaltaa tehdä!)