Kone on edelleen kuollut. Eipä siinä mitään, tuleepahan oikeasti keskityttyä enemmän ei-digitaalisten juttujen tekemiseen. Se on taas tänäkin vuonna yksi tavoitteistani (tarkemmin tavoitteita valoitan myöhemmin).

Mutta koska vuosi on jo näin pitkällä, otetaan ensimmäiset uudet kuvat! Yksi tavoitteistani on tehdä kaksi jonkinlaista muotokuvaa hevosista per viikko. Otin vuoden kaksi ensimmäistä viikkoa ihan tarkoituksella lomaa, joten ensimmäiset kuvat tein viikolla 3.

Aloitin nopeasti ja sen suurempia ajattelematta pienillä lämmittelytöillä:

Crescent & Moonie
A6, Crescent akvarellikynät ja puuväri, Moonie lyijykynä 2B

Että sellaista.

Valmiina työnä tilaus, jonka yritin saada valmiiksi jo viime kuun alkuun. Yritykseksi jäi lähinnä työkiireiden vuoksi.

Sinänsä ihan mukavuusalueen työ, että kyseessä oli lyijykynäpiirros ja aika perinteistyylinen sellainen. Ehdottomasti poissa mukavuusalueelta siksi, että kyseessä oli koirat. Nämä ovat valehtelematta ehkä kymmenes ja yhdestoista koira, joita olen ikinä elämässäni tehnyt. Siispä mallikuvat olivat ainoa käsitykseni, enkä suoraan sanoen vieläkään ymmärrä yhtään mitään esimerkiksi koirien persoonallisuuksien tulkitsemisesta.

Toisaalta kuitenkin erittäin onnistunut opettelutapaus. Media ja tyyli oli tuttua huttua, vaikka aihe perin vieras. Ehkä joskus opin siis lisääkin, kun maltan ottaa harjoittelun pieni askel kerrallaan.

(Kuvasta tulee myöhemmin paremmalla ajalla walkkiksentapainen kuvasarja alusta lopetukseen. Tähän työhön tulee vielä muutamia korjauksia, sillä en ole siihen ihan tyytyväinen ja tilaaja halusi lisättävän koirien nimet.
Kuvassa vähän hassu rajaus, kun ei mahtunut skanneriin kokonaisena. Lyijykynä, 24×32 cm.)

Viimekerralla kerroinkin jo, että viritimme kiilakankaita. Minulle siunaantui niitä kolme: yksi tarkoituksenmukainen (eli mitä opettaja halusi meidän kaikkien tekevän), yksi iiiso (eli mitä opettaja yritti kaupata, ettei se enää kulkisi luokassa) ja yksi pienempi ja kapea (eli mikä nyt vaan himotti). Mittasinkin pohjat, mutta enhän minä enää niitä muista. Olisiko ollut 60 x 70, 80 x 80 ja 70 x 40 cm minun sarjani. Mittaan joskus uudestaan.

Teemana meillä on edelleen se “glokaaleja kohtaamisia”, enkä voi kertoa kauheasti valaistuneeni. Koska tuo pitkäkkään muotoinen pohja huusi itselleen maisemaa, lähdin miettimään asioita sen kautta. Koska Helsingin siluetti ideana oli aika kuluneen oloinen, se karsiutui siihen. Aloin miettimään muunlaista Helsinkiä, peltoja ja luontoa. Ja siitä sitten päädyin itselle tutumpaan seutuun ja niinkutsuttu idea oli valmis.

Luonnos kertoo kaiken olennaisen:

Seuraavaksi mietin, että se olisi vaikuttavampi pidempänä. Koska pidempää pohjaa ei ollut, ajattelin jakaa tuon “keskikokoisen” pohjan pystysuunnassa kolmeen allekaiseen lokeroon (ks. edellisen kuvan oikea yläreuna) ja laittaa jokaiseen yhden elementin työstä.

Neliöpohjalle minulla myöskin oli olemassa idea. Osastossa “vähän tavallisempi Helsinki-kuva”. Se nyt kuoli vähän ennen kuin oppi elämään, kuten kuvista näkyy:

(Näistä ehkä lähinnä sekä alkuperäistä ideaa että toteuttamiskelpoista on oikea ylänurkka.)

Kolmatta ideaa en sitten enää saanut materialisoitumaan edes googlettamalla, joten päätin heittää kynät nurkkaan ja maalata tuon ensimmäisen idean mukaisen pohjamaalauksen.

Sanoista tekoihin ja aloitin jakamalla 4B-lyijykynällä (tarkkuuden olennaisuus ilmenee kohta) pohjan viivojen mukaisiin osiin. Sitten hahmottelin perusmuotoja hyvin ohuella öljymaalilla. Kun olin hahmotellut kaikki kolme osaa, tajusin, että eihän se niin toimi. Siis kumi käteen ja poistamaan viivoja.

Esitän vain yhden kysymyksen: oletteko koskaan yrittäneet poistaa 4B-kynän viivoja kankaalta puolikostean öljymaalin alta? Minä olen, valitettavasti. Voin myös kertoa, että yritykseksi jää.

No, eikun uutta päälle niin, että jaoinkin työn nyt pituussuunnassa kahtia. Pyyhin mahdollisimman paljon väriä pois ja yritin olla välittämättä.

Tämän kolossaalisen ajanhukan jälkeen otin pitkäkkään pohjan käsittelyyn. Aloin suhteellisen rohkeasti maalaamaan sille vastaavan, hieman jatkokehitellyn, idean pohjamaalausta.

Sain maalattua koko pohjaan värin ennen kuin tajusin kuinka hirvittävän tylsä ja samanlainen kuin kaikki muutkin työni ko. pohjalle oli muodostumassa. Pysäytin siveltimen ja aloin miettimään. Haaveilin jostain laajasta kuvasta, sellaisesta, jossa horisontti olisi todella ylhäällä kuvaa. Ja että kuvassa olisi talvi. Ehdottomasti talvi.
Tyylin tuo.  Mutta hienompi. En vain osannut hahmottaa, että miten siihen pääkohteeni tulevat ilman, että perspektiivi on kumma ja ties mitä.

Katsoin hetken sotkua pohjalla ja sanoin “sod it” ja kävelin kotiin nukkumaan. Ei minun päiväni.

(Ja ennen kuin ihmettelette: luonnosten sisältöjen tarkempi avaaminen on jätetty pois ensimmäisessä kappaleessa mainitusta syystä.)

Ensimmäiseksi, kuvattomana päivityksenä voin hehkuttaa korjanneeni vanhoja valmiita kuvia. Hieman harmittaa niitä katsellessa kuinka olen laiska: voisi kerralla tehdä hienoksi ja loppuun. Toisaalta se on ihan ajankäyttökysymyskin…

Toiseksi sitten vihdoinkin varmaan kaksi kuukautta kesken ollut testityö.

(mallikuvan ottanut KLM. @ kalmanen.deviantart.com)

Gessottu MDF, jonka päällä ohut kerros akryyliä, jonka päälle sitten vesivärejä. Jo pidempään olen miettinyt tarttuuko vesiväri akryylimaalin päälle (jos siis tarvitsee tehdä korjauksia yms.). Tarttuuhan se, mutta olisi pitänyt vaivautua säätämään fiksatiivin kanssa tietyissä tilanteissa. No, kuten kuvalaadusta voi päätellä, lopetin myös aika lailla “kesken” koko projektin.

En voinut etukäteen kuvitellakaan kuinka järjettömän vaikeaa maalausta on kontrolloida. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalta osin ongelma kääntyi kahteen seikkaan: vääränlaiseen siveltimeen ja liian kovaan (= ei-imevään) pohjaan. Voisin kuvitella homman toimivan paljon paremmin kovahkon paperin kanssa.

Plussan puolelle voisi puolestaan kirjata erityisesti taustakäytössä superhienot efektit. Värit levisivät ja sekoittuivat todella hienosti, vaikkakin arvaamattomasti. Hieman lisää kärsivällisyyttä ja paremmin mietittynä tulisi varmaan todella upeita töitä! Pidin myös hevoseen tulleesta tekstuurista, vaikka muuten hevonen menikin aika lailla pilalle värien huonon valinnan vuoksi.

Jatkossa pitää muistaa jättää mahdollisimman vähän ylimääräistä valkoista! Vesiväreillä on todella vaikea peittää siististi akryylissä sattuneita alue-mokia (ks. harjalle varatun vaalean alueen ja taustasävytyksen rajat…). Pitää myös selvittää miksi vesiväri ei tarttunut kaikkialle pohjaan tasaisesti.

Kaikkenansa ihan kiva kokeilu, vaikka tulos ei kovin kummoinen ollutkaan.

Viimeinen esiteltävä kuva tälle viikolle olisi sitten ikivanha lyijykynätyö, jonka vihdoin jaksoin varjostella loppuun. Vihdoin, vihdoin. Tosin skannaus taitaa valehdella hieman mm. taustan tummuudesta…

Tällaista.

• Samalla voisin kertoa, että kuvailmaisun postauksissa on hieman ongelmaa, koska olen unohtanut kuvata… Tulossa on ainakin grafiikasta kaksi kappaletta heti kun saan asiat järjestykseen. Maalauksen postauksissa olen hieman kahden vaiheilla, koska en vielä haluaisi esitellä päätöitä.
• Studio-postausta ei tule, koska en ole ollut studiolla. Tämä kommentti ehkä vaatii parikseen seuraavan hymiön: :’(
• Akvarellikurssipostaus tulee ensi viikolla, jos nyt voisi muistaa valokuvata työnsä. Geez.

Sen sijaan tämä on pieni reflektaatio ja esittely siitä, mitä sain aikaan kurssilla “Kuvailmaisu” keskiviikon tunnilla. Kurssin teemana on “glokaali: kohtaamisia” ja jokaisen työn tulisi jotenkin käsitellä näitä ajatuksia. Keskiviikkoisin teemme maalausjuttuja, torstaisin grafiikkaa. Torstain juttua tulee varmaankin aikaisintaan keskiviikkona, kun käyn arvioimassa mitä sain aikaan (en saanut mitään, jos rehellisiä ollaan, ja siksi en keksinyt mitä postata).

Keskiviikkona siis on maalausta. Tällä ensimmäisellä kerralla aloitimme piirtämällä, koska (klassisessa näkemyksessä) se on maalauksen pohja. Ensiksi tutustuttiin hieman erilaisiin viivan- ja kynänkäyttötapoihin, sekä pohdittiin niiden ominaisuuksia.

Itse tehtävänä oli joko harjoitella valöörejä joko malli- tai muisto-/tunnepiirtämisessä käyttäen (mieluiten) jotakin sellaista viivaa, jota normaalisti ei käytä. Koska olen laiska, unohtui tuo jälkimmäinen osa aika pian ja normaali sekainen sotkutyyli otti vallan. Pyrin kuitenkin toteuttamaan tiettyjä elementtejä eri tyyleillä (selkeiten ehkä näkyy rajaavien puiden erilaisuus).

Oma valintani aiheeksi oli “muisto-/tunnepiirtäminen” ja yritin kuvassa saada aikaan rauhallisen, pehmän vaikutelman samalla kun huomio kiinnittyisi kuvan keskiosaan. Yritin tehdä vähän kalansilmävääristymääkin, mutta on yllättävän vaikeaa piirtää seiniä tarkoituksellisesti vinoon!
Samalla kuitenkin jätin hevoselle vähän kyselevän, ehkä jopa väistävän, ilmeen erityisesti oikealle puolelle ja harkitsin vielä lisääväni ihmiselle raipan vasempaan käteen ikään kuin hän olisi hieman arka.

Koska en käyttänyt kuvan tekemiseen minkään valtakunnan mallia, piti keskiviikkona ottaa tuumaustauko ja siksi mm. ihmisen kädet ja pää ovat hieman turhan hahmotelmanomaiset, epämääräiset. Korjaan ne kun on aikaa, ehkä seuraavalla kerralla.

Mitä sitten opin?

No, ainakin sen, että en osaa pidättäytyä tietyssä ulkoa tulleessa tyylissä tai tekniikassa.
Sen, että “aivot narikkaan” varjostelu onkin ihan kivaa.
Joskus oikeasti perspektiivin tai valon kierouttaminen/epäloogisuus oikeasti toimii ja tuo jotain lisää kuvaan.
Pitää piirtää enemmän ilman mallia.
Olen välinesnobi.

Ensi viikolla sitten kai siirrymme maalaukseen. Hyvä. Mikään piirtäjä en ole.

Toistaiseksi nimetön työ, A2, lyijykynä. 

Eli jälleen epäonnistunut yritys saada asioita aikaan! Kesällä ajattelin ottaa itselleni luonnoskirjahaasteen: puolessa vuodessa 60 (tai 59, jännien teknisten syiden takia) muotokuvaluonnosta hevosista.

Ehdin tekemään 16. Kyllä, laimeat 16.

Mutta ei se mitään! Jatkan tänä vuonna ja yritän saada tehtyä 19.06. mennessä loput. Katsotaan kuin käy!

(Pahoittelen sairaan huonoja kuvia! Pitäisi skannata.)

Vuosi 2011 tulee olemaan monella tapaa erilainen vuosi verrattuna (muutamaan) aikaisempaan.

Ensinnäkin aion lopettaa hevosten harjoittelemisen. Tähän saakka olen treenannut hevosia erilaisten tutkielmien muodossa. Viime vuonna koin saaneeni tarpeeksi ja ensimmäistä näyttelyäni valmistellessani mieleni alkoi tekemään uusia horisontteja. En vieläkään ole päättänyt ihan tarkkaan mikä tulee olemaan vuoden 2011 aihe, mutta se on mahdollisesti kasvit (botanical art), kissat, linnut tai kotilot. Kerron heti kun tiedän.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö tekisi enää hevosia. Ei. Teen hevosia kun huvittaa, sellaisia kuin huvittaa. Harjoittelen vähemmän. Nautin enemmän. Ja tietenkin taistelen tilaustöiden parissa.

Toiseksi, tuttuun tapaan, on tiedossa uuden median opettelu. Tämäkin on vielä kolmen vaiheilla: vesivärit, pastellit tai puuvärit. Media tullee riippumaan kovasti siitä, minkä aiheen valitsen.

Kolmanneksi otan suunnitelmiini useamman ison päätyön. Näitä on jo listalla, katsotaan kuin ämmän käy! Tavoitteet ovat korkealla ja kaukana. (Tähän tulee omaa postauksensa aika varmasti.)

Neljänneksi: tänä vuonna lupaan ottaa taiteen vakavammin. Harjoittelen enemmän, teen paremmin, yritän saada myytyä ja kokeilen uutta. Mietin tavoitteet ja pistän itseni töihin. Olen tilivelvollinen jos ei muuta, niin tälle blogille. Lupaan myös muistaa nauttia taiteesta enemmän. Löytää itseäni. Ja ennen kaikkea — tehdä asioita loppuun!

Eiköhän tämä ollut tarpeeksi korkealentoinen ja syvällinen aloitus? Ainakin aikeeni lienevät tulleen selväksi.