Tässä vaiheessa kuitenkin yksi uusi työ. Selailin hevosblogeja ja erinäisten mutkien kautta törmäsin blogiin Täysiveristä elämää, jossa oli sattumalta piirrustuskisa avoinna. Voitte arvata, että selailupäiväni oli myös dedispäivä. Hevonen vain todella iski, aivan superkaunis (ts. komea!) ja tyylikäs.

Joten yötä myöten maalaamaan ja aikaa tuli tällainen väkerrys:

(öljy kankaallepingotetulle paperille, 20×20 cm)

Yllättävää oli, että ehdin mukaan ja että vielä voittokin napsahti kohdalle! Vau.

Vaikken olekaan tähän työhön oikein millään tasolla tyytyväinen, olen taas ajatellut enemmän sitä, että pitäisi pystyä maalaamaan enemmän öljyvärein. Ei se siitä helpotu vain itkemällä, pitää tehdä ja itkeä.

//edit. Unohtui se melkein tärkein: koneeni sanoi poks, joten nyt sormet ristissä toivon (ja itken tätäkin!), että saan kaikki vanhat ja keskeneräiset uudet digityöt takaisin. Voi miksi ei voi ihminen käyttää sitä Dropboxia!

Aloitin miettimällä uutta ideaa sille pitkäkkäälle pohjalle. Koska en saanut kotonakaan luonnostellessa kiinni perspektiivistä, ja näin ollen hahmottanut lainkaan sisältöä, hylkäsin “horisontti ylhäällä” -idean ja annoin vallan perinteiselle erittäin tylsälle ja puhkikalutulle tyylilleni.

Luonnokseen sain jopa värit mukaan. Uskomatonta. Tältä pohjalta lähti koko toteutus:

… jjeep. Edellinen oli myös aika tarkalleen opettajan fiilis luonnoksesta. Älköön kukaan väittäkö, että panostaisin piirtämiseen tarpeettomasti!

Ei muuta kuin iso (pohjustus)sivellin (♥, olen rakastunut nyt isoihin siveltimiin!) kouraan ja maalaamaan. Aikaa meni ehkä noin 15 minuuttia edellisviikon fiaskosta uuteen, suhteellisen kehityskelpoiseen pohjamaalaukseen. Ei huono.

Sillä aikaa kun tuo toinen kuivui, tein hieman viime viikolla missaamiani grafiikkajuttuja. PVC-kaiverruksen luonnostelua ja sellaista. (Niistä tulee oma grafiikkapostauksensa.)

Grafiikkaan kyllästyttyäni otin työn alle sen keskikokoisen pohjani. Viimeksi kerroin kuinka taas kerran muutin suunnitelmia kesken kaiken. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut, koska minulla ei ollut suunnitelmaa…

Oikeastaan työ nojaa nyt muutaman keskeisen idean pohjalle:

1. Haluan käyttää jotain älyttömän kirkasta väriä. Todennäköisesti tulee olemaan “Vermillion”. (Tämä idea on oikeastaan pöllitty tuosta pitkäkkään pohjan ideasta, koska tuntuu siltä, ettei tämä tehosteväri nyt sovikaan työhön.)
2. Haluan käyttää “Olive Green”iä, koska ryhmässä muutamat ovat sitä ihailleet taas niin paljon, että minäkin innostuin.
3. Haluan tehdä jotain todealla maalauksellista. Todennäköisesti isolla siveltimellä.
4. Haluan tehdä jotain erittäin paljon valkoista sisältävää.
5. Haluan tehdä jotain oikein tummaa, ehkä jopa mustaa “piirrosta” maalilla.
6. Haluan vesivärimäisen kirkkaan ja hempeän taustan tälle kaikelle.

Aika näyttää tuleeko tästä koskaan mitään ja montako ideaa karsin. Nyt työ näyttää (6. ideaa myötäillen) tältä:

Pohjalla näkyy kyllä ikävästi edellisessä osassa kertomani hahmottelu. Sekä pystysuuntaisen että vaakasuuntaisen jaon osalta. Ei kiva.

Tästä sitten jatkamaan ensi kerralla!

Viimekerralla kerroinkin jo, että viritimme kiilakankaita. Minulle siunaantui niitä kolme: yksi tarkoituksenmukainen (eli mitä opettaja halusi meidän kaikkien tekevän), yksi iiiso (eli mitä opettaja yritti kaupata, ettei se enää kulkisi luokassa) ja yksi pienempi ja kapea (eli mikä nyt vaan himotti). Mittasinkin pohjat, mutta enhän minä enää niitä muista. Olisiko ollut 60 x 70, 80 x 80 ja 70 x 40 cm minun sarjani. Mittaan joskus uudestaan.

Teemana meillä on edelleen se “glokaaleja kohtaamisia”, enkä voi kertoa kauheasti valaistuneeni. Koska tuo pitkäkkään muotoinen pohja huusi itselleen maisemaa, lähdin miettimään asioita sen kautta. Koska Helsingin siluetti ideana oli aika kuluneen oloinen, se karsiutui siihen. Aloin miettimään muunlaista Helsinkiä, peltoja ja luontoa. Ja siitä sitten päädyin itselle tutumpaan seutuun ja niinkutsuttu idea oli valmis.

Luonnos kertoo kaiken olennaisen:

Seuraavaksi mietin, että se olisi vaikuttavampi pidempänä. Koska pidempää pohjaa ei ollut, ajattelin jakaa tuon “keskikokoisen” pohjan pystysuunnassa kolmeen allekaiseen lokeroon (ks. edellisen kuvan oikea yläreuna) ja laittaa jokaiseen yhden elementin työstä.

Neliöpohjalle minulla myöskin oli olemassa idea. Osastossa “vähän tavallisempi Helsinki-kuva”. Se nyt kuoli vähän ennen kuin oppi elämään, kuten kuvista näkyy:

(Näistä ehkä lähinnä sekä alkuperäistä ideaa että toteuttamiskelpoista on oikea ylänurkka.)

Kolmatta ideaa en sitten enää saanut materialisoitumaan edes googlettamalla, joten päätin heittää kynät nurkkaan ja maalata tuon ensimmäisen idean mukaisen pohjamaalauksen.

Sanoista tekoihin ja aloitin jakamalla 4B-lyijykynällä (tarkkuuden olennaisuus ilmenee kohta) pohjan viivojen mukaisiin osiin. Sitten hahmottelin perusmuotoja hyvin ohuella öljymaalilla. Kun olin hahmotellut kaikki kolme osaa, tajusin, että eihän se niin toimi. Siis kumi käteen ja poistamaan viivoja.

Esitän vain yhden kysymyksen: oletteko koskaan yrittäneet poistaa 4B-kynän viivoja kankaalta puolikostean öljymaalin alta? Minä olen, valitettavasti. Voin myös kertoa, että yritykseksi jää.

No, eikun uutta päälle niin, että jaoinkin työn nyt pituussuunnassa kahtia. Pyyhin mahdollisimman paljon väriä pois ja yritin olla välittämättä.

Tämän kolossaalisen ajanhukan jälkeen otin pitkäkkään pohjan käsittelyyn. Aloin suhteellisen rohkeasti maalaamaan sille vastaavan, hieman jatkokehitellyn, idean pohjamaalausta.

Sain maalattua koko pohjaan värin ennen kuin tajusin kuinka hirvittävän tylsä ja samanlainen kuin kaikki muutkin työni ko. pohjalle oli muodostumassa. Pysäytin siveltimen ja aloin miettimään. Haaveilin jostain laajasta kuvasta, sellaisesta, jossa horisontti olisi todella ylhäällä kuvaa. Ja että kuvassa olisi talvi. Ehdottomasti talvi.
Tyylin tuo.  Mutta hienompi. En vain osannut hahmottaa, että miten siihen pääkohteeni tulevat ilman, että perspektiivi on kumma ja ties mitä.

Katsoin hetken sotkua pohjalla ja sanoin “sod it” ja kävelin kotiin nukkumaan. Ei minun päiväni.

(Ja ennen kuin ihmettelette: luonnosten sisältöjen tarkempi avaaminen on jätetty pois ensimmäisessä kappaleessa mainitusta syystä.)

Asiaan. Lauantaina oli ensimmäinen ns. “studioaika”. Käyn siis lauantaisin maalailemassa, koska kotona ei ole oikein tilaa ja mahdollisuutta. Etenkään kuivattamiselle.

Tämän vuoksi tarkoituksenani on pitkästä aikaa maalata öljymaaleilla jotain hienompaa. Viimeksi olen öljymaalauksia tehnyt 2010 tai vieläkin aikaisemmin. Harmi sinänsä, koska olen kovasti pitänyt öljyllä työskentelystä.

Tällä viikolla lähinnä tutustuin tilaan. Tarkoituksenani oli jo aloittaa maalaaminen, mutta koska en viime viikolla ehtinyt ja jaksanut valmistella asioita kunnolla, ei mennyt ihan putkeen.

Aamulla en löytänyt mitään vapaata pohjustettua maalauspohjaa. Piti siis ottaa kaksi suunnitelmasteelle jätettyä pohjaa.

Ensimmäiselle ajattelin tekeväni rautiaan arabin maalauksen, jota olen mielinyt jo pitkään. Unohdin kaksi tärkeintä väriä kotiin.

Toisena oli valkoinen maalaus. Valkoiseni ei auennut. Eikä minulla ollut malliakaan mukana.

Hienoin aikaansaannokseni oli yllä kuvattu paletin pyyhkimiseen käytetty paperi. Oikeasti.

Ei siis kovin tuotteliasta, mutta sainpa ainakin aloitettua pohjamaalauksia/hahmotelmia. Ensi kerralla pitää oikeasti miettiä valmiiksi ja hankkia jokin värilaukku!

Tästä ei voi mennä kuin parempaan suuntaan.

Onneksi kuitenkin kaikki ei ole ihan niin synkkää. Kasa luonnoksia odottelee keskiviikon kokoelmapostausta, sain vastattua muutamaan pidempään roikkuneeseen sähköpostiin ja mietittyä hieman kisa- ja näyttelytöitä (joiden aihetta en vieläkään tiedä! eep!). Ai miten niin yritän näyttää asiat paremmassa valossa antamalla painoarvoa pienille ja asiaankuulumattomille osille?

Mutta tämä sai miettimään taas eräässä taideoppaassa ollutta neuvoa nopeaan kehittymiseen: “tee sata alkua”. Voi veljet, toivon todella, että se auttaa! Jos se olisi “tee sata kuvaa valmiiksi”, olisin todella pahassa nesteessä!

(Kuvana vanha työ, jonka kanssa olen useamman vaiheilla mitä sen kanssa uskaltaa tehdä!)