Välineurheilua much?
Jokainen vähänkään piirtänyt/maalannut tietänee, että vaikka taidetarvikkeita olisikin kertynyt kuinka paljon tahansa, aina puuttuu jotain.
Näin ilmeisesti minullakin, sillä ylläolevasta (kaiken lisäksi jokseenkin vanhentuneesta) tilanteesta huolimatta keksin sen suurempia miettimättä 73 tuotetta, jotka on aivan PAKKO saada Jackson’silta. Kaiken lisäksi suurin osa värejä ja lyijykyniä. Jotain rotia nyt hei!
On tietysti ihan totta, että hyvät materiaalit helpottavat ja tekevät työskentelyn mukavammaksi. Mutta silti.
Joskus naurattaa miettiä, kuinka ihan muutama vuosikin sitten sitä vain käveli Tiimariin tai Sokokselle ja osti sellaiset värit, mitkä nyt sattuivat näyttämään kivoilta. Nyt tuntuu että mikään ei riitä. Kun kerran pääsee kunnon välineen makuun, ei sitä hevin enää muuta edes katso. Ja toisaalta, miksi pitäisikään? Vaikka tekee vain huvikseen, miksi pitää kärsiä?
Onko siis väärin haluta 120 euron puuvärit? 200 euron akvarellikynien ohelle…
(Kuvassa noin vuoden vanha taidetarviketilanteeni ilman öljy- ja akryylimaalausvälineitä.)
