Hyvä taide — kaupallisesti hyvä taide ja esillepääsy?

Millaista on hyvä taide?

En nyt tarkoita mitään mestariteoksia tai mitään tiettyä tyyliä. Samoin en tarkoita “katsojanäkökulmasta” hyvää teosta (siis sellaista, joka vaikuttaa jollain tavalla, herättää katsojassa jonkin fiiliksen tai ajatuksen). Haen niin pientä juttua kuin kaupallisesti/näyttelykelpoisuudessa hyvää. Mitä jyryttäjä katsoo? Entä galleristi? Ihan tarkkaan, ei vain “jotain persoonallista”, “jotain, mikä erottuu joukosta” ja muita tavallisia vastauksia. Kyllähän kai ainakin jokin pohjakriteeristö on olemassa?

Ajatus lähti lähinnä katsellessani vuoden 2011 NEWAn (National Exhibition of Wildlife Art) galleriaa ja palkittuja. dA:ssa ja blogissa seuraamani Amanda Drage yritti mukaan, mutta ei tullut hyväksytyksi. Hän itse totesi, että ei ole teknisesti riittävän taitava (“not anywhere near as technically adept as I need to be“), mikä suoraan sanoen hieman yllätti.

Tosin, en ole tietenkään mitään NEWAn teoksia tai Amandan töitä nähnyt livenä, vain kuvissa. On vaikea sanoa kuinka paljon tämä vaikuttaa ja miten esimerkiksi kehystys yms. on muuttanut töitä. Mutta (netti)valokuvatkin ovat siitä jänniä olentoja, että niissä aika hyvin toteutuu “kolmen tason katse” (eli teoksen pitää olla kiinnostava katsotaan sitä huoneen toiselta puolelta, normaalilta etäisyydeltä tai nenä kankaassa kiinni). Luulisi senkin merkitsevän jotain.

Silti tutkiessani NEWAn galleriaa, en voinut olla miettimättä sitä, miksi jokin työ on hyväksytty ja jokin toinen ei. Mikä siis tekee hyvän taiteen?

Mielestäni NEWAn galleriasta ei voi noin yksiselitteisesti sanoa, että kaikki työt ovat teknisesti (hyvin) korkealaatuisia. Itse asiassa törmäsin pariin, joiden kohdalla yritin miettiä miksi taitelija oli tehnyt asian näin sen sijaan miten itse olisin tehnyt: mitä ilmeisemmin työ oli katsottu onnistuneeksi ja “hyväksi” laajemmaltikin, vaikka minun silmääni sellaiset ovat epäonnistuneita.

Lisäksi itse olen erityisesti viime vuosina kokenut, että olen teknisesti suhteellisen taitava (vaikka liian laiska näyttämään sitä kaikissa kuvissa!), mutta ongelmani on tyylissä, sisällössä, ns. “messagessa”. Että en saa kuvia puhumaan katsojalle. Ilmeisesti olen kuitenkin pahasti väärässä, jos kerran minua vähintään yhden portaan parempi taitelija katsoo olevansa teknisesti jäljessä näyttelyyn vaadittavasta tasosta. Samoin mielestäni kaikki NEWAan hyväksytyt työt eivät olleet aihevalinnaltaan tai sommittelultaan erityisen kiinnostavia tai onnistuneita — herää kysymys tarvitseekokaan välttämättä? Ehkä onkin olemassa jokin dokumentaaritaiteilijan kategoria, joka olisikin minulle se oikea. Tai ehkä en oikeasti vain ymmärrä.

Olisi helpompi pyrkiä johonkin, kun tietäisi minne on menossa.

Näistä sekavista ajatuksista huolimatta minulla on muutaman viimeisen kuukauden aikana herännyt ajatus ja halu kokeilla.

Mutta millaisella työllä? Ja uskallanko?

Jokainen varmaan voi myöntää, että hyvä taide vaatii aina katsojan. “Hyvä” voi siis joissakin tapauksissa olla vain esillä oleva työ. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää uskaltaa ja yrittää. Jää siis vain yksi kysymys:

Mitä on se sellainen “tarpeeksi hyvä taide”, että pääsee esille ensinnäkään?