Kuvan ja tekstin pelkoa
Tämä on tunnustus.
Olen halunnut jo pitkään tehdä sarjakuvaa.
Ei sillä, että olisin pitänyt asian jotenkin hirveän salassa. En muista, olenko kuitenkaan avoimesti sitä tämän blogin puitteissa todennut.
Totuttuun tapaan tästäkin vedetään näyttelykokemus. (Vaikutan älyttömän kultturellilta, eikö totta?)
1.4.2011 oli Vapriikissa kutsuvieraille näyttelyn “Ottopoikia ja työläistyttöjä” avajaiset. Pelkästään kutsukortti oli ihana, joten voitte olettaa, että riemusta kiljuen raahauduin paikalle, vaikka seuralaiseni oli tällä kertaa vastahakoinen. (Mutta kuinkas kävi? Kyllä, en ole avajaisista ostettua kirjaa nähnyt vielä kertaakaan, kun se on jollakin muulla luettavana edelleen… Ja siinä oli jopa supersöpö possu omistuskirjoituksessa!)
Mikä mielestäni on kaikkein vaikeinta sarjakuvissa, etukäteissuunnittelun lisäksi, on tehdä kohteista tismalleen samannäköiset. Eli henkilö A ruudussa 9 on tismalleen samannäköinen kuin ruudussa 19, vaikka toinen on sivulta ja toinen edestä. Ja jos tässä epäonnistutaan, niin ainakin riittävän tunnistettavissa, eikä missään tapauksessa henkilön B näköinen. Näissä sarjiksissa asia oli onnistunut, ei siinä mitään, mutta millä tavalla! Kuvat näyttivät kovin rennoilta ja jollakin tapaa pehmeiltä, vaikka niissä oli elävyyttä ja yksityiskohtia. Aloin miettimään, että olenkohan yrittänyt lähestyä ongelmaani väärästä suunnasta yrittäessäni pelkistää, tasoittaa ja “asettaa muottiin” piirroksia ja hahmoja. Että jos pitäisikin vaan kokeilla jotain “maalaustyylisempää”…?
No, mene ja tiedä. Pitää kokeilla.
Mutta sitä ennen pitää ottaa ja näyttelyn nuuskimisien lisäksi lukea ohjeita ja kirjoja täikamman kanssa lävitse ja opetella suunnittelmaan ruudut etukäteen. Tiedän, että nyt sarjikseen tulee tasan 47 tai 53 ruutua, mutta minkä kokoisia ja montako sivulle… Mistä muka sellaiset tietää ennen kuin on piirtänyt? Magiaa, sanon minä.
Otan siis mielelläni vastaan vinkkejä sarjakuvien tekemiseen. Ja samalla esitän julkisesti kiitoksen tästä näyttelystä. Toivottavasti mahdollisimman moni sarjiksista vähääkään kiinnostunut kävi paikalla. Todella mielenkiintoinen katsaus (erään) sarjiksen syntyyn!
