Maalaukset, joista en luovu
Luin tässä jokin aikaa sitten eräästä blogista postauksen, jonka ideana oli esitellä kolme omaa työtä, joista ei luopuisi. Postaus oli vastaus jonkun esittämään kysymykseen.
En tiedä mistä tämä tuli mieleeni, mutta pohdin asiaa aamun pimeinä tunteina. Mitkä kolme työtäni pitäisin?
Tulos oli aika yllättävä siihen nähden, että en ole kokenut tehneeni juuri mitään hienoa sitten vuoden 2006.
Keksin kaksi.
Caramel Star, vesiväri paperille A5, 2010.
Frosty Beauty, vesiväri paperille A6, 2010.
Hassua sinänsä, että en tosiaan koe osaavani työskennellä vesiväreillä ja aloitin niiden kanssa vasta viime vuonna — nämä työt ovat ihan ensimmäisiä!
Miksi sitten valitsisin nämä? En oikeastaan osaa sanoa. Pidän tunnelmasta ja tietyllä tapaa värien herkkyydestä. Molempien kuvien mallit ovat persoonallisuuksia, joiden kanssa on saanut rentoutua, pelätä, unelmoida ja onnistua. Muistot ehkä ovatkin näissä töissä se juttu, joka nostaa taiteellisetkin ansiot vähän paremmalle tasolle.
Molemmat työt ovat myös pieniä ja siis helppoja säilyttää sekä kuljettaa ja pitää esillä.
Ja omana syynään ehkä voi vielä lisätä sen, että tällä hetkellä nämä nyt sitten ehkä puhuttelevat taiteellista näkemystäni — tai jotain yhtä syvällistä! Uskokoon ken haluaa.
Kolmatta työtä en keksinyt. Minulle oikeastaan mieleen tuli erityisesti kolme vaihtoehtoa, jotka voisivat paikan ansaita: kaksi öljymaalausta (2010, 2010) ja yksi akryylimaalaus (2010). Huolestuttavaa.
(Huomautan, että en huomioinut digimaalauksia lainkaan. Niiden huomioiminen tuskin olisi tilannetta juuri muuttanut, ehkä nostanut kolmanteen sijaan kamppailemaan lempityöni vuodelta 2006.)
