Välipostaus aikaansaamattomuudesta
Kauhee kun valehtelen teille! No, ihan vähän vain.
Olen kipeänä, joten annoin itselleni luvan ottaa lunkimmin.
Tänään kuitenkin kävin akateemisessa piirtämisessä. Singer Sargent I am not, vieläkään.
Silti olen toisaalta todella iloinen ja tyytyväinen tähän päivään, toisaalta taas pelottaa ja ärsyttää. Menin sillä ajatuksella, että teen Jotain Hienoa, kun kerran viimeksi oli niin hirveää, enkä ole ehtinyt sen ekan kerran jälkeen käydäkään erinäisistä syistä (yksi niistä on laiskuus, jos arvasitte). Aikaa oli neljä ja puoli tuntia.
No, istuin paikalla noin vartin. Otsikkokuvassa keskellä näkyvästä kipsistä sain aikaan tämän:
Olen todella tyytyväinen. (Vaikea ehkä päätellä näin hirveän huonosta kuvasta.) Viiva oli luonnollista ja se tuli helposti. Mielestäni ihan muodossakin, vaikka selkeitä korjattavia paikkoja. Mutta se keveys ja helppous, millä tämän sain… Ja tosiaan pitkälti alle vartissa. Hyvä minä! Tämän haluan pitää.
Se pelottava puoli sitten: mielestäni työ oli tässä vaiheessa valmis. En taaskaan uskalla jatkaa! Tiedän, että en enää tämän vaiheen jälkeen löydä sitä hetkeä, jolloin työssä ei ole enää mitään lisättävää eikä mitään poistettavaa, vaan sorrun liian helposti ylityöstämiseen.
Tarkoittaako tämä siis sitä, etten voi edetä ylläolevasta? Vai onko se vaan hiilitaitojeni unohduksesta kiinni? (En ole tehnyt mitään järkevää hiilellä varmaankaan ainakaan viiteen, ehkä jopa kymmeneen, vuoteen.)
Akateemisen piirtämisen lisäksi sain itseäni niskasta kiinni ja osallistun maalaustapahtumaan 3.11. Käyn demoamassa akryylimaaleilla “jotain”, todennäköisesti maisemaa. Katsotaan lähempänä.
15.11. olisi piirustuskilpailudedis, haluaisin osallistua, vaan en tiedä millaisella työllä jne. Saakohan osallistua useammalla kuin yhdellä?
Muuten sitten taas tilauksia etiäpäin, pinopostauksia ja walkkiksia luvassa toivottavasti nopeammin kuin voitte uskoa!
