Kuvailmaisu: maalauskeskiviikko #1
Koska tällä viikolla en keksinyt mainittavaa esiteltävää keskeneräisistä töistä (ts. tein lähinnä töitä, joita olen jo aikaisemmin esitellyt täällä tai joita en syystä tai toisesta vielä voi esitellä), ei KK-postausta ole eikä tule.
Sen sijaan tämä on pieni reflektaatio ja esittely siitä, mitä sain aikaan kurssilla “Kuvailmaisu” keskiviikon tunnilla. Kurssin teemana on “glokaali: kohtaamisia” ja jokaisen työn tulisi jotenkin käsitellä näitä ajatuksia. Keskiviikkoisin teemme maalausjuttuja, torstaisin grafiikkaa. Torstain juttua tulee varmaankin aikaisintaan keskiviikkona, kun käyn arvioimassa mitä sain aikaan (en saanut mitään, jos rehellisiä ollaan, ja siksi en keksinyt mitä postata).
Keskiviikkona siis on maalausta. Tällä ensimmäisellä kerralla aloitimme piirtämällä, koska (klassisessa näkemyksessä) se on maalauksen pohja. Ensiksi tutustuttiin hieman erilaisiin viivan- ja kynänkäyttötapoihin, sekä pohdittiin niiden ominaisuuksia.
Itse tehtävänä oli joko harjoitella valöörejä joko malli- tai muisto-/tunnepiirtämisessä käyttäen (mieluiten) jotakin sellaista viivaa, jota normaalisti ei käytä. Koska olen laiska, unohtui tuo jälkimmäinen osa aika pian ja normaali sekainen sotkutyyli otti vallan. Pyrin kuitenkin toteuttamaan tiettyjä elementtejä eri tyyleillä (selkeiten ehkä näkyy rajaavien puiden erilaisuus).
Oma valintani aiheeksi oli “muisto-/tunnepiirtäminen” ja yritin kuvassa saada aikaan rauhallisen, pehmän vaikutelman samalla kun huomio kiinnittyisi kuvan keskiosaan. Yritin tehdä vähän kalansilmävääristymääkin, mutta on yllättävän vaikeaa piirtää seiniä tarkoituksellisesti vinoon!
Samalla kuitenkin jätin hevoselle vähän kyselevän, ehkä jopa väistävän, ilmeen erityisesti oikealle puolelle ja harkitsin vielä lisääväni ihmiselle raipan vasempaan käteen ikään kuin hän olisi hieman arka.
Koska en käyttänyt kuvan tekemiseen minkään valtakunnan mallia, piti keskiviikkona ottaa tuumaustauko ja siksi mm. ihmisen kädet ja pää ovat hieman turhan hahmotelmanomaiset, epämääräiset. Korjaan ne kun on aikaa, ehkä seuraavalla kerralla.
Mitä sitten opin?
No, ainakin sen, että en osaa pidättäytyä tietyssä ulkoa tulleessa tyylissä tai tekniikassa.
Sen, että “aivot narikkaan” varjostelu onkin ihan kivaa.
Joskus oikeasti perspektiivin tai valon kierouttaminen/epäloogisuus oikeasti toimii ja tuo jotain lisää kuvaan.
Pitää piirtää enemmän ilman mallia.
Olen välinesnobi.
Ensi viikolla sitten kai siirrymme maalaukseen. Hyvä. Mikään piirtäjä en ole.
Toistaiseksi nimetön työ, A2, lyijykynä.
