En osaa elää ilman pinkkiä
En olisi koskaan voinut kuvitellakaan tunnustavani tätä, mutta nyt sen teen. Koen aika huolestuttavaksi tapahtuneen kehityksen, mutta taistelu näyttää turhalta. Ongelmien tunnustamisen sanotaan olevan ensimmäinen askel parannukseen, joten tässä menee:
En tiedä mitä tekisin, jos ei olisi pinkkiä!
Tämä kuitenkaan ei ole ollut kovinkaan tietoinen juttu. Silti kun katselee tämän vuoden valmistuneita töitä, niistä noin 60-80% ovat jotenkin pinkkejä. Onkohan tämä vähän liiallista? Vai onko pinkki yksinkertaisesti kätevin väri ikinä?
Asia valkeni viimeistään siinä vaiheessa kun maalasin uusinta työtä, johon kysyin pinkkiä inhoavalta (ja minua sen käytöstä kritisoineelta) kaverilta korvaavaa väriä. Sovittiin, että violetti. No hyvä.
MIKSI SITTEN KUVA ON PUOLIKSI PINKKI?
Hyvä kysymys, jotten sanoisi.
(Kuva on suhteellisen nopea luonnostelu tyylikkäästä ratsukosta. Periaatteessa valmis, mutta jatketaan joskus paremmalla ajalla…)
// Edit. Vasta blogattuani tajusin, että ei hitto, bloginkin väri on pinkki! Hyvä minä!
