Lisää väriä!
Joskus pari viikkoa sitten erehdyin maalailemaan lisää yksinkertaisia lännenratsastusluonnoksia, joita en olekaan vielä näyttänyt. Oikeastaan molemmissa kuvissa oli ideana lähinnä väreillä leikittely (koska se on hauskaa ja koska pidän pinkistä, ok?).
Jännästi myös olen tehnyt paljon vesivärivaikutteisia kuvia. Lieneekö seurausta siitä, että odotan kovasti koska pääsen vesivärien kimppuun. Tietysti voin odottaa vesiväreilyä myös siksi, että olen muuten ruvennut vesivärihenkeen.
Tämä nyt ei mennyt lainkaan niinkuin piti. Tausta on paljon herkempi, paljon pliisumpi kuin alkuajatuksessa. Mutta alkuajatus kehittyi ja pyrin tekemään taustasta vähän liekkimäisen. Ideana aika hyvä, toteutusta voisi hioa paremmalla ajalla.
Tästä sen sijaan tuli jo vähän kivempikin, mutta varjon ja pölyn yhdistäminen tuntui niin hankalalta, että jätin lopulta koko kuvan aika unenomaiseksi. Oli niin hieno idea mallikuvassa, että koin täysin pakolliseksi maalata! Vaikkei ollutkaan täysin sellainen kuin oli ideana…
Värit ovat kyllä ihania. Mitä enemmän sitä maalaa, sen selkeämmin kokeen katsovansa asioita enemmän kuin impressionisti. Melkein jo koloristin rajalla. Ei taida siis minusta tulla Hudson River School -vaikutteista maalaria, mutta liekö tuolla niin väliä? Säästetään vähän romantiikassa. Fiilis se on tärkeintä taiteessa, ihan niin kuin ratsastuksessakin!
